Skip to main content

2014

18.12.2014

Oli mukava jutella, Bruce!

”Fergusonissa ei tule syntymään sisällissotaa. Sillä siellä ei ole USA:n suurlähetystöä”. Näin vitsailtiin venäläisessä mediassa, kun Yhdysvalloissa puhkesivat rotumelakat. Washingtonin suurlähetystöillä on paha maine ympäri maalmaa. Libyasta aivan Ukrainaan asti USA:n suurlähetystö on terrorismipesä, josta on levinnyt sotia ja muita ikävyyksiä.

Suomessa olemme jälkijunassa. Äärioikeisto ilmoitti lähtevänsä kadulle Itsenäisyyspäivänä, mutta Suomen Sisusta ynnä muista ei näkynyt merkkiäkään. Tuliko heille löysät housuun kun vasemmiston mielenosoitus keräsi satoja osallistujia? Vai odottavatko myös suomalaiset neonatsit, kunnes USA:n suurlähettiläs marssii heidän riveissään, kuten vuosi sitten Kiovan Majdan-aukiolla?

Toistaiseksi Washingtonin mies Helsingissä ei ole Roope setä, joka puhuu demokratiasta, vaan hän on pitkälti säälittävä. Mikä ei ole ihme, sillä hänen uransa on ajanut päin seinään. Amerikkalaisena diplomaattina joudut Suomeen vasta silloin kun Mongoliaan tai Uzbekistaniin ei tarvita enää ketään. Eikä Suomi-pestin jälkeen enää löydy mitään muuta peräreikää, minne voi mennä.

Luuserin kanssa on hankala puhua. Sen huomasi Hesarin toimittaja, joka haastatteli Bruce J. Oreckia. Bruce -”Kojak” hänen ystävilleen- jättää näihin aikoihin suurlähettilästehtävänsä, mutta kaveri ei ole siis lähdössä mihinkään. Syy siihen lukee ylhäällä, mutta Bruce ei tietenkään puhu totta, vaan jauhaa siitä tavaraa, jota suomalainen haluaa kuulla ulkomaalaiselta. Suomi on hyvä maa, missä kavereita ei jätetä. Tai jotain siihen suuntaan.

Vika on toimittajan. Bruce pääsee helpolla, koska häneltä ei kysytä mitään olennaista. Haastattelu tehtiin samalla viikolla kun tuli ilmi, millä keinoilla USA pärjää terrorismin vastaisessa sodassaan. Brucen kotimaassa kidutetaan terrorismista epäiltyjiä ja muistammehan, että näitä vankeja kuljetettiin myös Suomen kautta. Mitä Bruce osaa kertoa siitä? Vasta tämän kysymyksen jälkeen olisin sanonut Brucelle jenkkien tapaan: ”It was nice talking to you!”

11.12.2014

Onko Viktor Orban seuraava Viktor Yanukovits?

John McCain on sotarikollinen. Hänen kotimaansa USA ei kuitenkaan vienyt häntä kansainvälisen tuomioistuimen eteen vaan nosti hänet sankarin asemaan. Vietnam-uransa jälkeen McCainista on tullut miljardööri ja republikaanisen puolueen kärkihahmo.

”Viktor Orban on fasistinen diktaattori.” Näin kuvasi senaattori McCain nykyistä Unkarin pääministeriä, kun Yhdysvaltain eduskunnan ylähuone debatoi uudesta USA:n Unkarin suurlähettiläästä.

Unkarin poliittisesta tilanteesta on puhuttu myös Suomessa. Viimeksi Orbanin hallitus nousi otsikoihin, kun se oli keksinyt internetveron. Kun suunnitelma toi mielenosoittajia Budapestin kaduille siitä luovuttiin, mutta Orbanin paha maine oli taas kerran todistettu.

McCainin ja muiden Orban-arvostelijoiden näkökulmasta Tonavan uurnilla kaikki sujui hyvin vuoteen 2010 asti. Unkaria hallitsivat demarit ja he tekivät mitä demarit tekevät myös muualla Euroopassa, Suomi mukaan lukien: he hajottivat hyvin-vointivaltion.

Köyhtynyt unkarilaiset kyllastyivät demareihin ja valitsivat Orbanin. Hänen ensimmäinen päätöksensä oli verottaa pankkeja: Unkarin valtio nosti tällä tavalla tulojaan 855 miljoonalla dollarilla.

Länsimaisessa mediassa puhutaan ”Viktator” Orbanista, mutta Unkarissa asiat vain paranevat. Työttömyys laski 11 pro-sentista 7,5 prosenttiin ja palkat nousivat 3 prosenttia. Ei lienee kova yllätys, että Orban valittiin huhtikuussa uudestaan pääministeriksi.

Ja nyt hän on sitten fasisti, John McCainin sanoin. Onpa outoa, että McCain ei ole havainnut niitä fasisteja vuosi sitten Kio-van Majdanaukiolla, kun hän oli siellä mielenosoittajien kutsuvieraana. Majdan-sotku johti Ukrainan laillisen presidentin Viktor Yanukovitsin syrjäyttämiseen.

Tuota internetveroa vastaan osoitti Budapestin kadulla mieltään myös yhdysvaltalainen diplomaatti. Juuri tämän kaverin McCain haluaa USA:n uudeksi suurlähettilääksi Unkariin.

Orban on siis varoitettu mies...

4.12.2014

Lähi-itä peittoaa Ukrainan

Suomessa yritetään kauheasti markkinoida Ukrainan tilannetta sodaksi. Lehdissä harrastetaan mitä härskimpää ryssävihaa ja telkkarissa näkee illasta toiseen itkeviä maamuskoja jossain kellarissa sekä tummaa savua Donetskin yllä. Ulkopoliittisen instituutin smithit ja pasternakit ennakoivat joka päivä, että nyt tulitauko tulee romahtamaan.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämä sota ei vain kunnolla syty. Tilanne muistuttaa Georgiaa kesällä 2008. Sekä Venäjän että Georgian armeija käyttivät aseita ja strategioita joiden best före päivä on nähty jo kauan sitten. Myös Ukrainassa taistellaan 1900-luvun taistelua.

Sotaan tarvitaan vähintään kaksi tasavertaista osapuolta. Karu totuus on se, että muualla Ukraina ei sytytä. Sauli Niinistö saa väittää kolmekin kertaa, että Ukraina sijaitsee Keski-Euroopassa mutta kolmiossa Berliini-Pariisi-Lontoo, puhumattakaan Yhdysvalloissa, Kiova sijaitsee edelleenkin Itä-Euroopassa, eli kaukana.

EU:ssa ja USA:ssa konflikti katsotaan paikalliseksi mellakaksi, jossa eivät vain aseet ja taistelutavat vaan myös asenteet muistuttavat ajasta johon ei kannata palata. Länsimaailmalla on aivan eri haaste. Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa kypsyy tämän vuosituhannen sota.

Ilmastomuutos ja demografinen kehitys köyhdyttävät satoja miljoonia ihmisiä Saharan molemmilla puolella. Samalla taistelu maailman viimeisestä öljyresursseista vain kiihtyy. Alueen sekasorto tuo tuhansia pakolaisia Eurooppaan. Mutta vielä tärkeämpää on, kuinka tilanne vaikuttaa osaan länsimaisia nuoria.

Taistelu Irakissa, Syyriassa, Gazassa ja Libyassa houkuttelee nuoria Euroopasta ja USA.sta. Osa heistä on perinyt länsivastaisen ideologiansa aiemmin länteen muuttaneilta vanhemmiltaan, osa heistä on kyllästynyt kapitalismiin ja sekularismiin. Heitä kaikkia kiehtoo jihadismin universaalisuus. Nämä nuoret haluavat yhteisen päämäärän.

Sen valtavaan vetovoimaan verrattuna Putinin ja Poroshenkon nurkkapatriotismi on naurettavaa...

27.11.2014

Suomen oikeusvaltio horjuu

Ulvilan surmasta tulee ensi maanantaina kuluneeksi kahdeksan vuotta. Ajan myötä juttu ei ole selvinnyt vaan päin vastoin herättänyt yhä enemmän kysymyksiä. Yhden asian murhaepisodi on kuitenkin paljastanut: Suomen oikeusvaltio on erittäin heikossa kunnossa. Sen todistaa myös Jari Aarnion tapaus.

Anneli Auer on virunut jo vuosia vankilassa murhasta epäiltynä, vaikka syyttäjällä ei ole häntä vastaan yhtään ns. todistetta ”järkevän epäilyksen ulkopuolella”. Tämä raiskaa kansainvälistä oikeuskäsitystä. Uskomattomien kiemuroiden jälkeen olisi jo syytä palauttaa tutkinta takaisin aivan lähtöpisteeseen.

Auerin epäillään lavastaneen surmayön tapahtumia. Mutta kuinka isosta lavastuksesta voi olla kyse? Jutussa, missä mikään ei ole sitä, miltä se näyttää, kannattaa jo epäillä perusasioitakin. Oliko surmapaikalta löydetty ruumis Jukka S. Lahden? Oliko se edes Jukka S. Lahti, joka asui Ulvilan Tähtisentiellä?

Vähintään yhtä hämärää kun surmayön tapahtumat on poliisin käytäntö. Tutkijoiden otteet olivat erittäin heppoisia ja he alkoivat jo alkuvaiheessa riidellä keskenään. Mikä oli poliisin motiivi ottaa Auer kiinni? Oliko se usko, että juttu oli ratkaistu vai oliko se halu saada tutkinta lopetetuksi, koska se vei poliisin uskovuuden?

Kysymys onko hänen pidätyksensä tarkoitettu siihen, että poliisin toimintaa peitellään on noussut esiin varsinkin Helsingin huumerikosyksikköpäällikön Jari Aarnion tapauksessa. Aarniota epäillään peräti 144 rikoksista. Pidätyksestä on kulunut vuosi, eikä Aarnion juttua ole vieläkään saatu oikeuteen.

Oikeusvaltiossa poliisi saa harhailla, mutta tuomioistuin täytyy toimia vilpittömästi ja riippumaton. Ihminen voi Suomessa istua vankilassa vuosikausia ilman, että tuomioistuin tekee lopullista päätöstä, kuten Ulvilan surman tapauksessa, tai vuoden tutkintavankilassa ja vielä eristettynä, kuten Aarnion jutussa.

Kansainvälisesti tälläinen touhu luokitellaan kidutukseksi...

20.11.2014

MOT veroparatiisissä

Tutkivaa journalismia nähdään yhä harvemmin telkkarissa. Ainoa ohjelma, joka joskus kysyy hankaliakin kysymyksiä ja käy jonkun päättäjän kimppuun, on MOT. Mutta myös MOT joskus pettää, ja pahasti.

Ohjelma käsitteli Luxemburgin veropolitiikkaa. Anti jäi kuitenkin vaisuksi. Suurherttuakunta on jo vuosikymmeniä muodostunut veroparatiisin eikä kenellekään voi tulla yllätyksenä, että myös suomalaiset yritykset käyttävät sitä hyväkseen.

Katselin ohjelman yhä hämmästyneempänä. Sillä siitä puuttui kokonaan yksi tärkeä nimi. Mikä hahmo yhdistää Luxembur-gin ja Suomen? Eikö ole vielä aavistustakaan? Annan kullanarvoisen vinkin: hän on naimisissa jonkun Jennyn kanssa...

Nytkö osui...? Aivan ja bingo ja onneksi olkoon! Hän on Sauli Niinistö.

Nykyisellä presidentillämme on vilkas menneisyys Suurherttuan Henrin idyllissä. Vuosituhannen alussa kun Saulin ura oli sekä kotimaassa että EU:ssa joutunut sivuradalle, pieni mies haki uutta potkua Luxemburgista.

Siellä Niinistö ei kuitenkaan paistanut pizzoja tai siivonnut katuja vaan hän sai pestin pankissa. Pankin nimi on EIB, Europe-an Investment Bank. Sen enempää en paljasta täällä. Enhän minä saa Ylelta hyvää palkkaa, jolla voisin tutkia Saulin seik-kailua Luxemburgin rahamaailmassa.

Kerron vain sen, että en tarvinnut kuin kymmenen minuutin googlauksen (hakutermit EIB ja taxparadise avaavat EU-Ob-server-sivuille) saadakseni esiin, kuinka Saulin investointipankki oli järjestelemässä veroparatiisia Neitsytsaarilla.

Tämän lisäksi sain selville hakusanalla EIB ja corruption, että EIB:tä epäiltiin vuonna 2004 (kun Niinistö toimi pankin vara-puheenjohtajana) siitä, että sen johtokunta osallistui myös itse niihin hankkeisiin, mihin annettiin rahaa.

Ei muuta kun tehdään läksyt uudelleen, MOT! Kohta on Itsenäisyyspäivä ja silloin Sauli on huomion keskipisteessä. Vai pelätäänkö, että Linnanjuhlakutsu jää tulematta...?

13.11.2014

Normaalivaalit

Ensimmäinen, joka torjui ennenaikaiset vaalit oli ”Ike”. Ilkka Kanerva istui A-Talkissa ja oikein hermostui, kun mahdollisuus hallituksen kaatumisesta tuli puheeksi. ”Ei jouluna voi kampanjoida”, hän sanoi ja katsoi ikään kuin eräs tekstarirakastajattarista olisi tullut perheen aamiaispöytään.

Totta Mooses joulukuu olisi mainio aika vaalikampanjalle. Vaalikampanja nostaisi myrskyn joulupuurossa. Mutta Kanerva tarkoitti, ettei hän pysty kampanjoimaan aikaisemmin. Onhan hänen mandaattinsa kiinni rahanpesussa, joka vaatii kunnon valmistautumisen.

Tuli välikysymys ja mediat tarttuivat tilanteeseen kuin verikoira. Välikysymyskeskustelu Arkadianmäellä televisioitiin ja kan-saa varoitettiin, että äänestyksestä tulisi ”jännitysnäytelmä”. Mutta näytelmä oli vain internetissä. Telkkarissa näytettiin saamelaisuutisia, puheradiossa keskusteltiin isänpäivästä.

Rutiinit rules, oli ilmeisesti päivän käsky. Myös eduskunnassa. Pääministeri kutsui hallituksensa torjuntavoittoa demokrati-aksi ja kiirehti sen jälkeen seminaariin. Mutta todellisen herkku-palan tarjosi oppositiojohtaja ja galluppien ennustama tuleva pääministeri Juha Sipilä.

Sipilä on nostannut omaa ja puolueensa profiilia mainitsemalla, että hän on menestynyt yrittäjä. No, maassa missä yrittäjä harvoin nousee ilmiöksi ja menestynyt yrittäjä on suorastaan ihme, sellainen mainos kyllä tepsii. Mutta yhtäkkiä politiikkaan seilanneen Sipilän valtio-opilliset taidot ovatkin erittäin vähissä.

Kysymykseen milloin seuraava hallituksen kaatoyritys tulisi, kaveri vastasi, ettei sellaista enää tule. ”Pulinat pois, nyt odo-tetaan normaalivaaleja”, hän totesi. Pulinat pois? Eikö ainoa kriteeri hallituksen tukemiseen tai kaatamiseen ole hallituksen toimintakyky tai sitten -kyvyttömyys?

Parlementaarisen demokratian pääsääntöihin kuuluu, että eduskunta voi kaataa hallituksen vaikkapa päivää ennen vaaleja. Normaalivaalit? Demokratiassa on olemassa vain vaalit. Ennenaikaiset vaalit ovat vaalit muiden joukossa. On suorastaan demokratian halveksuntaa puhua kahden sortin vaaleista...

6.11.2014

Timon uskontosota

Timo Soini näkee vihdoinkin jotain hyötyä Euroopasta. ”Siitä tulee uskontojen sodan taistelukenttä”, hän myhäilee eikä piilotta tyytyväisyyttänsä. Sillä sehän sopii perussuomalaisille: loput koulutkin kiinni ja kaikki rahat armeijaan.

Soini tietää, mistä puhuu, sillä hän on katolilainen. Umpiluterilaisissa Pohjoismaissa katolilaisia pidetään keskiajalla jämäh-täneenä porukana, joka alistaa naisia ja raiskaa lapsia. Katolilaisuuden nimissä noitia ja kirjoja on poltettu ja sotailtu veri-sesti.

Evankelis-luterilaisessa Suomessa näet kunnioitetaan tasa-arvoa. Täällä Pohjan tähden alla suvaitsevaisuus, myös seksuaalivähemmistöjä kohtaan, tulee aamupuuron mukana. Outo ja hämärä katolilaisuus herättää ennen kaikkea epäilyä.

Tiedänhän minäkin mistä puhun. Olen itse ollut mukana anglikaanisessa seurakunnassa Porissa. Pidimme pyhän messumme Käppärän hautausmaan pienessä kappelissa. Yleensä meitä oli vain kolme tai neljä, brittiläinen pappi mukaan lukien.

Koska luterilaiset käyvät kirkossa vain jouluna, kappeli täyttyi kerran vuodessa myös suomalaisista. Jopa porilainen mega-porvari Antti Pekola tuli kurkistamaan oven takaa, koska hän halusi tietää mikä porukka häpäisi suomalaisia jouluperinteitä.

Mutta hetkinen.

Timo Soini ei puhu katolilaisten ja protestanttien välisestä sodasta, vaan taistelusta islamia vastaan. Häntä vaivaa se, että kristilliset ovat jo satoja vuosia käyneet ei-kristittyjien kimppuun, mutta silti löytyy edelleenkin neekereitä ja arabeja, joille meidän valkoinen ja kapitalistinen jumalamme ei kelpaa.

Päinvastoin: muslimit tuovat harhauskonsa mukanaan Eurooppaan, kun he tulevat siivoamaan meidän kenkiä ja vessoja, ja he lähtevät nyt Lähi-itään puolustamaan kotimaitaan länsimaista sotakoneistoa vastaan.

Isisin kalifaatissa raiskataan naisia ja lapsia, osittain uskonnon nimissä. Se ei ole uusi juttu. Saksassa ja Ranskassa osoite-taan mieltä Isisiä vastaan. Mielenosoittajat kantavat hakaristiä ja muita natsisymboleita. Ei sekään mitään uutta ole...

30.10.2014

Jihadistilla ei ole kotimaata

Pyhäinpäivänä vuonna 2004 elokuvanohjaaja Theo van Gogh teurastettiin Amsterdamin kadulla. Kuluneiden kymmenen vuoden aikana on puhuttu paljon marokkolaistaustaisesta tekijästä, mutta vain kantaväestön näkökulmasta. Vasta nyt kirjailija, jolla on myös itse juuret Marokossa, analysoi tekijän motiiveja.

Van Goghin murhaaja ei ollut mikään yksinäinen susi tai luuseri. Nuori mies kuului siihen joukkoon, josta Hollannin marok-kolaisvähemmistö toivoo, että se menestyy valkoisessa länsimaisessa yhteiskunnassa. Hän oli hyvin koulutettu ja toimi nuorisotyöntekijänä amsterdamilaisessa korttelissa, missä oli itsekin kasvanut.

Mutta ammattikorkeakoulussa oli alkanut tökkiä. Kirjailija oli hänen kanssaan samalla luokalla missä ”me marokkolais-taustaiset muodostimme miltei heti oman äärimmäisen pienen ryhmämme. Meille opetuskulttuuri, missä opettajaa kutsutaan etunimellä ja oppilas sanoo mielipiteensä jokaisesta asiasta, oli ensiksi vieras ja sitten vastenmielinen.”

Porukasta tuntui siltä, että hollantilaisuus oli liian kaukana heistä ja että marokkolaistausta tarjosi ainakin turvaa. Mutta Van Goghin murhaaja ei tyytynyt siihen ratkaisuun. ”Hän ei halunnut tulla puolihollantilaiseksi eikä pysyä puolimarokkolaisena vaan hän rakensi uuden identiteetin.”

Uusi minäkuva oli uskonnollinen. Uskonto, hänen tapauksessaan islam, tarjoaa universaalin yhteisön.

Van Gogh oli keksinyt kaikenlaista ivaa marokkolaistaustaisille. Kuitenkin oikeusistunnossa hänen murhaajansa totesi, että hänen motiivinsa oli ollut ”pelkästään minun uskontoni. Van Gogh loukkasi minun Profeettaa.” Se oli hänen vastauksensa niille, jotka halusivat pitää murhaa ”etnisen sodan” eli marokkolaisvähemmistön ja kantaväestön välisen taistelun osana.

Van Goghin murhaaja oli jihadisti, aikansa ensimmäinen. Saadaksemme parhaillaan Syyriaan lähtevästä porukasta tarkem-man kuvan on tärkeää ymmärtää tätä etnisen ja uskonnollisen identiteetin vastakkainasettelua. Onhan universaalin yhteisön etsintä kuulunut myös vasemmiston ihanteisiin...

23.10.2014

Suomi vastaan Suomi

Kumpi kaatuu ensimmäisenä: Aleksi vai Miksu? Sekä pääministerin, että Suomen jalkapallomaajouk-kueen päävalmentajan urassa eletäan ratkaisevia hetkiä. Stubbille jokainen äänestys eduskunnassa voi tarkoittaa hänen hal-lituksensa loppua. Futisfanien unelma, paikka EM-loppukisoissa, on ohi jo marraskuun puolivälissä, mikäli Suomi häviää Unkarissa.

Suomen futiskulttuurissa ja poliittisessa ilmapiirissä on paljon yhteistä, esimerkiksi taktiikka. Konservatismi hallitsee, puolus-tukseen panostetaan sekä viheriöllä, että Arkadianmäellä. Paatelainen valitsee pelaajia, joiden taito on ruostunut jo kauan sitten. Eduskunnassa istuvat edelleen he, jotka kukoistivat jo suomettumisen aikana.

Sekä futis- että poliitisella kentällä tuijotaan vain omaa napaa. Vastustaja ei kiinnosta, ei suomalaispelaajia eikä suomalaisia tiedotusvälineitä. Haastatteluun pääsee vain oma porukka, aivan apuvalmentajaan asti. Paatelaisen mukaan jokainen vastus-taja kuuluu ”ehdottamasti maailman huippuun”, riippumatta siitä onko kyse Brasiliasta tai Färsaarista.

Suomi pelaa Suomea vastaan, myös politiikassa. Eduskunnassa ei istu ketään ulkomaalaistaustaista, ulkomaanpolitiikka hoidetaan puolen vuosisadan vanhan linjauksen mukaan ja yleisessä keskustelussa termi ulkomaa tarkoittaa ensisijaisesti ei-suomalaista eli se saa kielteisen leiman.

Kreikka-ottelussa Olympiastadionilla oli 25.000 katsojaa, Romaniaa vastaan enää vain 16.000. Suomalainen futisfani on vain menestyksessä mukana ja etsii heti vaihtoehdon mikäli alkaa tökkiä. Syntyy lento- ja koripallo-buumi, kunnes sekin sammuu ja porukka jämähtää kotisohvalle. Politiikassa sama juttu: äänestäjä vaihtaa puoluetta tai jää sitten kotiin.

Näin Suomen kansa jakautuu kahtia. On heitä, jotka ovat menestyneet ja heitä, joilta peli loppui jo ennen sen alkua. Menestys mitataan vain ja pelkästään rahalla ja mihin se riittää. Itse asiassa suomalainen taistelee jo toista kertaa maan historiassa toista suomalaista vastaan...

16.10.2014

Oma auto on outo

”Voiko porilainen äijä kulkea linja-autolla?” kysyttiin viime viikolla tässä lehdessä. Mutta onko hänellä enää valinnanvaraa?

Kävelylenkki Eurassa on yksinäistä touhua. Jalkakäytävä on horisonttiin asti tyhjä. Ajokaista sen sijaan täyttyy pienistä ja suurista ajopeleistä. Mihin he ovat menossa? Päivän aikana väki kulkee edes takaisin kaupasta toiseen. Illalla asfaltti kutsuu nuorisoa, joka kaahailee kylän pääväylää pitkin niin ikään pienillä ja suurilla autoilla, mopoilla ja jopa traktoreilla.

Onko tässä enää tolkkua? Yksityisautoilun kielteiset vaikutukset ovat vain kasvamassa. Ympäristöhaitat ovat olleet yleisesti tiedossa jo vuosikymmeniä. Onpa ihmeellistä, että tupakointi kielletään useissa paikoissa, mutta omalla autolla voit ajaa ihan minne haluat mitä olemattomimmin perustein.

Mutta myös yksityisautoilun muut haitat saavat yhä enemmän huomiota. Ruuhkat uhkaavat autoilun tehokkuutta, myös Suomessa, missä tilaa pitäisi kyllä riittää yllin kyllin. Asfaltti ja valtavat parkkialueet tuhoavat monet maisemat. Autoilu on epäterveellistä. Sitä paitsi, että se vaatii kuolonuhreja ja monikertaisen määrän loukkaantuneita, yksityisautoilija ei liiku tarpeeksi.

Ja oma auto maksaa, Suomessa jopa pientalon verran. Etenkin nykyisessä taloustilanteessa on outoa, että suomalaisperhe säästää jopa ruuasta, mutta pitää silti yleensä kahta autoa. Onko oma auto (tai kaksi) tosiaan statuksen merkki, mistä luovutaan vain viimeisessä hädässä?

Miksi autoa ei voi jakaa naapurin, kollegan tai ventovieraan kanssa? Ympäristön, terveyden, talouden ja sosiaalisuuden kannalta olisi tärkeää kyseenalaistaa oman auton omistus. Onko tosiaan niin tärkeää omistaa kaikkea, talosta autoon? Eikö olisi hauskempaa elää niin sanotussa jakelutaloudessa, jossa ihmiset jakuisivat kuluttamista. Ilmiö on jo vallannut musiikkimaailmaa. Ei ole enää tärkeää omistaa jotain tiettyä CD:tä vaan yhä useammin kuluttaja tyytyy siihen, että hän pääsee kuuntelemaan lempibiisinsä streamingin eli suoratoiston avulla.

9.10.2014

Tasa-arvo tappaa

Pohjoismaisuus tihkui aikoinaan Keski-Euroopaan ja lapsuuteeni television välityksellä. Kymmenvuotiaana katsoin Peppi Pitkätossut ja viisi vuotta myöhemmin Ingmar Bergmannin elokuvat. Peppiin en oikeastaan syttynyt. Hän oli rumanäköinen ja hollannin kieleen verrattuna vielä rumempaa ruotsin kieltä kiljuva hahmo, joka aiheutti liian isoilla kengillään vain turhaa meteliä. Rakastuin paljon mieluummin toisiin ruotsalaissarjojen tyttöihin. Julia och nattpappan tarjosi kaikki tunteet, myös fyysiset, joiden kanssa 10-vuotias poika taistelee. Bergmannin draama vastasi sitten kysymyksen mihin pohjoismainen lapsuus yleensä päättyy: alkoholismiin ja/tai itsemurhaan.

Ruotsista tuli uutinen, että Peppi Pitkätossut ovat joutuneet leikkauspöydälle. Pepin isä ei ole enää ”neekerikuningas” vaan pelkästään kuningas. Anteeksi kuinka? Alkaako lasten kasvatus suvaitsevaiseksi kansalaiseksi tosiaan sanavarastosta? Pohjoismaissa rasistiset ja fasistiset puolueet kukoistavat paremmin kuin koskaan. Pitääkö tosiaan uskoa, että Anders Breivik on vain katsonut liikaa Peppi Pitkätossua? Tässä unohdetaan, tai pikemminkin siivotaan maton alle se tosiasia, että pohjoismainen yhteiskunta on rakenteellisesti rasistinen.

Tämän palstan otsikko tarvitsee hiukan tarkennusta. Tietynlainen tasa-arvo tappaa. Tanskaksi tätä tasa-arvoa kutsutaan Janteloveniksi, ruotsiksi Jantelageniksi, eli Janten laiksi. Kyse ei ole virallisesta laista vaan koodista, jonka mukaan kunnon kansalaisen pitää elää. Koodin pääsääntö on, että kollektiivi ja järjestelmä on aina yksilöä tärkeämpi. Koodin rikkovan yksilö syrjäytetään. Janten laki pätee kiistämättä myös Suomeen. Suomalaisuus on yhtä rajoittava käsite kuin ruotsalaisuus tai tanskalaisuus. On hyvä asia, ettei neekeripusua enää saa kaupan hyllyltä. Mutta se ei poista rakenteellista rasismia.

2.10.2014

Kuinka Eura myy itseään

Syyriasta lähtee pakoon yhä enemmän ihmisiä ja ensimmäiset heistä ovat saapuneet Suomeen ja Satakuntaan. Eurassa en kuitenkaan ole nähnyt heitä, enkä edes kuullut heistä, vaikka pyysin kunnan päättäjiä joulukuussa 2013 eli jo lähes vuosi sitten harkitsemaan heidän vastaanottamistaan.

Helmikuussa kunnanjohtaja lupasi, että ”kunnan päättäjien kanta asiaan saadaan lähiviikkojen aikana. Viralliseen kokoukseen asia tulee todennäköisesti toukokuussa.”. Kun sen jälkeen en enää kuullut mitään, tiedustelin asiaa itse toukokuun lopulla. ”Asia on esitelty päättäjille ja on edelleen luottamushenkilöiden harkittavana” hän vastasi. ”Erityistä valmiutta myönteiseen ja nopeaan päätöksentekoon ei tunnu löytyvän mutta asiassa ei myöskään ole tehty kielteisiä päätöksiä.”

Mikä peliä tässä nyt pelataan, kysyin paikallisen vasuriryhmän kokouksessa. Kävi ilmi, että ryhmä oli esittänyt myönteisen kannanoton huhtikuun kunnanhallituksen kokouksessa. Vasemmistoliiton ”kyllä” oli silloin jäänyt kuitenkin muiden valtuustoryhmien kielteisen vastauksen seurauksena vähemmistöön. Mutta kunnanhallitus jätti siis päätöksen auki. Virallisesti näet kuntalaisaloitteeseen ei tarvitse vastata ennen vuoden loppua...

Syy, minkä takia päättäjät eivät keväällä halunneet kielteistä päätöstä julkisuuteen, lienee selvä. Maaliskuun/huhtikuun vaihteessa pakolaisten vastaanotto oli ”kuuma” aihe niin Suomessa kuin maakunnassakin. Moni kunta teki myönteisen päätöksen ja Euran ”ei” olisi silloin ollut paha isku kunnan julkisivuun.

Kunnanhallituksen harrastamasta sensuurista huolimatta olisi mielenkiintoista kuulla ei-porukan perusteet. Olemmeko ”Alasatakunnassa” kaikki niin ahdasmielisia kuin esimerkiksi paikallislehden päätoimittaja? Hän vastasi pyyntööni, voisiko hänen lehtensa ajaa pakolaiskysymystä yleisönosastolla, että ”tuskin nuo pakolaiset tulevat ostamaan tonttia Eurasta.” Siinä vasta kaveri, jolla on fokus todella hukassa...

25.9.2014

Peilissä

”Minulla on valtava isäkompleksi. Kuten kaikilla muillakin suomalaisilla. Olavi Harjula ei ole vain kuva minun isästäni (hän ei muuten lue kirjojani). Vaan hän ja hänen saarensa ovat Urho Kaleva Kekkonen ja hänen maansa. Kekkonen oli vuoden 1956-1981 Suomen karismaattinen presidentti. Ulkopuolelta kaikki näytti ihan OK Kekkosen Suomessa. Tehtiin lujasti työtä ja kaikki rakensi omakotitaloja.”

”Kuten moni muu itsevaltias, Kekkonen oli idealisti, joka halusi perustua hyvinvointivaltion. Mutta unohdettiin oma historia. Unohdettiin tai itse asiassa vaiettiin, että Suomi oli Neuvostoliiton satelliittivaltio. Että emme olleet niin sanottu neutraali maa idän ja lännen välillä, vaan NL:n juoksupoika. Ja että toisessa maailmansodassa Suomi oli samaan tapaan ollut Natsi-Saksan aseveli.”

”Minua haukutaan Suomessa oman pesän paskaajaksi, mutta kaikki mitä kirjoitan, perustuu faktoihin. Käyn arkistossa ja haastattelen viimeiset elossa oleva silminnäkijät, ihmiset jotka haluavat kertoa totuuden. Aluksi kirjoitin rakkausromaaneja. Ne myyvät hyvin, mutta mieluummin olen kasvanut todelliseksi kirjailijaksi. Nykyään päähahmojani on väkivaltainen alkoholisti, kuten niin moni suomalainenkin.”

Puheenvuoro on Leena Landerin. Olavi Harjula on päähahmo hänen ”Tummien perhosten koti” kirjassa. Haastattelun kieli on saksa ja se tehtiin vuonna 1998, sen jälkeen kun Landerin kirja oli käännetty saksaksi ja se oli saanut hyvän vastaan-oton. Lander kilpailee siis Schillerin ja Kafkan kanssa, eikä vain Jari Tervon.

Saksalaisille Landerilla oli jotain sanottavaa, koska jos kuka niin saksalainen tietää, että oman historian kanssa ei ole leikkimistä. Peiliin katsominen on välttämätön taito kansakunnanalle, jolla on kunnon itsetunto. Viime viikon suomettumis-”keskustelu” todisti taas kerran sen, että tämä keskustelu puuttuu Suomesta.

Onko sattumaa, että Saksan tärkein aikakauslehti, missä myös tämä Lander-haastattelu oli, on Der Spiegel, eli peili...?

18.9.2014

Persepoliisi

Perussuomalaisten historiallinen rooli on ohi. Puolue on toiminut hautomona sellaiselle poliittiselle aatteelle, joka tarvitsee jonkun verran aikaa ennen kuin perinteinen poliitikko uskaltaa lämmetä sille. Nyt ”vanha politiikka”, kokoomuksesta aina demareihin asti, harrastaa rasismia, seksismiä ja nationalismia nnin paljon kuin lystää. Vanha puolue vetoaa kansaan vahvemmin kuin perussuomalaiset. Kumpikohan on mukavampi? Nuori kokoomusnaispoliitikko, jolla on siisti tukka ja vaatteet ja joka puhuu mamujen lastenvaunuista. Vai moottorikerhojäseneltä vaikuttava äijä, joka haluaa lopettaa kehitysavun?

Hiippumisen merkit näkyvät puoluejohtaja Timo Soinista. Hänen katseensa on väsynyt, samoin hänen äänensä. Soinilta loppuivat eväät. Erityisesti tilanne Ukrainassa on perussuomalaiselle myrkkyä. EU-vastainen puolue katsoo avuttomana kuinka juuri EU ajaa ryssävihaa ja kuinka juuri EU seisoo Kiovassa vallan kaapanneiden uusnatsien rinnalla. Soini teki tavallaan poliittisen itsemurhan ottamalla niin sanotun ”persepuheen” puheeksi. Tästä lähtien saat hänen luvallansa käyttää persu-sanaa. Mikä helpotus!

Kun mikään muu ei auttanut, puolue iski taas kehitysapuun. Perussuomalaiset ehdottivat, että kehitysapua maksavat vain enää ne, jotka haluavat maksaa sitä. Sellainen rahoitustapa kyllä kelpaa! Myös sellaisiin asioihin, joista persu ei halua tinkiä. Seurasin eduskunnan kokousta, jossa puolue teki välikysymyksen poliisin resursseista. Poliisi on ilmeisesti persujen lempiammatti ja -aihe. Sali oli lähes tyhjä eli muita puolueita edusti ilmeisesti vain ryhmien heikommat lenkit, mutta kaikki persut olivat läsnä ja olivat halunnneet puheenvuoron.

Eikö poliisia voida rahoittaa keräyksellä? Tämähän on jo tapana muualla. Siellä poliisi sakottaa sinua ja pyytää sakkomaksun päälle pienen lisän. Loistava systeemi, jossa kaikki voittaa! Uusi poliisi tarvitsee uuden nimen. Kunnioitetaan sen keksijää ja kutsutaan sitä persepoliisiksi...

11.9.2014

Kleptokratiassa kaikki kunnossa

Säikähdin oikein kunnolla kun palattessani tuskin viikon kestäneeltä ulkomaanmatkaltani hallitus oli muuttunut melkoisesti. Itse asiassa koko pakki oli sekaisin. Demarit olivat lähettäneet Antti Rinteen Jutta Urpilaisen tilalle. Naisopettaja vaihtui autokauppiaaksi: mitä siitä ajetellaan Brysselissä? Mutta varsinaisen paukun järjesti Kansallinen Kokoomus. Jyrki Kataisen pomopesti siirtyi energiajuomaan huumaantuneelle Aleksander Stubbille. Ja myös muita paikkoja oli yhtäkkiä varattu Kokoomuksen nuortenosastolaisille.

Katsoin Laura Rädyn esiintymistä ja luulin olevani sirkuksessa, tai Putous-jaksossa. Stubbin naisversio: sama trendipuku, sama vauhti ja sama tappajakatse. Ja samanlaiset ajatukset niiden Specsaverilasien takana. Ei todellakaan kestänyt kauaa ennen kuin Rädystä lähti jo paha krääsä. Kleptomanian eli pakkomielisen varkaan haju. Maailman rädyt tekevät kaiken jotta he saisivat yhä enemmän sitä, mitä he haluavat.

Huolestuttavaa on se, että Laura Räty ei ole yksittäinen tapaus. Todistamme kleptokratian eli varkaiden valtion syntymistä. Nyt Kokoomus suorastaan dumppaa kaikki tukijansa, jotka jäivät Kataisen hallituksen aikana ilman palkiota, kaikkiin mahdollisiin julkisiin duuneihin. Puolue tekee tätä kahdesta syystä. Seuraava eduskuntavaalitulos saattaa olla sille kielteinen. Tai sitten eduskuntavaalit ei edes toteudu, koska ollaan silloin jo sodassa ja virkavalta rules tätä maata niin kuin joskus ennenkin.

Eduskunnasta puheen ollen: reissuni jälkeen en edes heti huomannut, että kleptokratia oli valannut myös tämän instituution. Ovathan kansanedustajat aina lomilla... Mutta heti porukan ensimmäisen istunnon jälkeen kävi ilmi, että Kokoomus Jugend jyräsi myös Arkadianmäellä. Räty oli junaillemassa Männistö-poikaa hienoon virkaan. Ja eräs Kauma väitti, että maahanmuuttajat ryöstävät sosiaalirahaston. Tämä ei ole suinkaan uusi ilmiö vaan hieno osoitus siitä, että kunnon kleptokraatti puhuu mielellään vain yhdestä asiasta: varkaudesta.

4.9.2014

Poliisiasiainneuvottelukunta

”Hyvää huomenta, entisen Satakunnan, nykyinen Lounais-Suomen poliisin johtaja Timo Vuola. Oletko Köyliön kirkkoherran Sakari Vuolan sukua?”

”Olen Sakari Vuolan serkku.... Oliko sinulla joku asia?”

”Syksyllä 2012 Euran valtuusto valitsi minut Satakunnan poliisiasiainneuvottelukuntaan. Kun en ole saanut syksyyn 2013 mennessä kutsua neuvottelukuntaan, otin sinuun yhteyttä. Selitit silloin, että neuvottelukunta ei pystynyt kokoontumaan, koska poliisihallitusta remontoidaan. Nyt kun syksy 2014 on edessämme enkä ole vieläkään saanut kutsua, toistan kysymykseni....”

”Kokoontumisesta päättää Lounais-Suomen poliisilaitoksen poliisipäällikkö Tapio Huttunen. Hyvää loppukesää!”

”Hyvää huomenta, poliisiylijohtaja Mikko Paatero. Oletko kotoisin Eurasta?”

”Olen käynyt Eurassa koulussa... Oliko sinulla joku asia?”

”Syksyllä 2012 Euran valtuusto valitsi minut Satakunnan poliisiasiainneuvottelukuntaan. Tähän mennessä tämä kunta ei ole vielä kokoontunut lainkaan. Olin jo muutaman kerran asiasta yhteydessä entisen Satakunnan poliisin johtajaan Timo Vuolaan. Mutta hän ei ole enää tekemisissä sen asian kanssa, koska ei hänestä vaan Tapio Huttusesta on tullut uuden Lounais-Suomen poliisilaitoksen poliisipäällikkö...”

”Vuola on edelleen poliisijohtaja. Poliisipäällikkö ei ole samaa kuin johtaja...”

”Anteeksi, en ole ollut armeijassa... Mutta Huttunen ei ole vastanut puhelimeen eikä sähköpostiin...”

”Kiireinen mies siis. Kannattaa vielä odottaa. Itse en ollut tekemisissä kyseisen kunnan kanssa.”

”Hyvää huomenta, sisäministeri Päivi Räsänen. Oletko edelleen kristillisdemokraattien puheenjohtaja?”

”Olen ja pysyn, kunnes puolueeni on eri mieltä... Oliko sinulla joku asia?”

”Syksyllä 2012 Euran valtuusto valitsi minut Satakunnan poliisiasiainneuvottelukuntaan. Tähän mennessä tämä kunta ei ole vielä kokoontunut lainkaan. Voiko tosiaan olla näin, että kyseinen neuvottelukunta ei ole enää olemassakaan?”

28.8.2014

Evgenia, Aki ja Oltermanni

Joroshenko on oligarkki ja Putin on myös oligarkki. Eli sekä Evgenia, että Aki ovat oikeassa. Kuitenkin historia on opettanut meitä, että sota syntyy juuri silloin kun kaikki osapuolet ovat oikeassa.

On todella masentavaa, että sekä Evgenia että Aki, kummatkin fiksuja ja sivistyneitä ihmisiä ja joilla on sydän oikeassa paikassa, unohtavat kaikkein tärkeimmän asian, eli vasemmistolaisuuden.

En ymmärrä, mistä Evgenian Putin-ihailu johtuu, mutta tiedän, että vahvan (mies-)johtajan perään juoksemista (eli se, mitä historioitsija kutsuu fasismiksi) tapahtuu myös muualla kuin Venäjällä. Onhan meillä Suomessa (ja jopa Vasemmistoliitossa) heitä, jotka jumaloivat Kekkosta.

En ymmärrä myöskään, että Aki ei ole harkinnut asiaa sen enempää ennen kuin hän nosti etnisten vähemmistöjen lojaliteetin pöydälle. Sehän on suorastaan mannaa Päivi Räsäsen kaltaiselle falangistille, joka jo ilmoitti, että kaksoiskansalaisuus on epäilyttävää. Milloin pogromit alkavat Aki?

Kansallismielisyys, populismi, sota-huuma. Tämä syöpäketju leviää (uudestaan) meidän keskuuteemme, koska kapitalismi on tuhonnut ihmisten identiteetin. Meitä arvostetaan enää vain kuluttajina. Kulutamme kaikkea paskaruoasta alkaen ihan poliittiseen propagandaan saakka.

Katsoin tänään kaupassa kuinka väki jonotti halpaa Oltermannia, ”venäläis”-juustoa. Kyllä sota maistuu ja sotatalous pyörii jo huippuvauhdilla...

Itse olen jo jonkun aikaa sitten allekirjoittanut Kansanyhdistyksen aloitteen. Itä-Ukrainassa syntynyt Kansanyhdistys ajaa ideaa Ukrainasta ilman oligarkkeja ja kapitalismia. Kansanyhdistys ei hyväksy Kiovan uutta hallitusta ja taistelee talouspakotteita, Natoa ja Venäjän sotakoneistoa vastaan.

Ryhmän lippu ei ole Venäjän valkosinipunainen eikä nykyinen Ukrainan sinikeltainen vaan kansainvälinen, vasemmiston punainen.

21.8.2014

Ehdokasasettelusta

Oveen koputtaa syksyllä seurakunta- ja ensi keväänä eduskuntavaalit. Molempiin Vasemmistoliitolla on hankaluuksia saadaa ehdokkaita. Minulla olisi keino ratkaista puolueen ongelma. Haluan olla ehdokkaana sekä seurakunta- että eduskuntavaaleissa. Mutta se edellyttää sääntöjen muuttamista. Täällä hetkellä en kelpaa ehdokkaaksi, koska en ole syntyperäinen suomalainen.

Seurakuntavaaliehdokkaan pitää olla evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. No, koko maailmassa on näin, että vain jäsen kuuluu kerhoon, mutta evl:n tapauksessa asia ei ole niin yksinkertainen. Sillä evl on valtiokirkko. Se tarkoittaa sitä, että kirkolle maksetaan paitsi kirkollisverosta myös muista kerätyistä veroista, eli ns. yleisestä potista. Se tekee vain jäsenille tarkoitetusta seurakuntavaalista hyvin epädemokraatisen.

Mielestäni niin kauan kuin evl on osa valtiota, seurakuntavaalit pitää olla auki kaikille veronmaksajille. Samaa pätee myös eduskuntavaaleissa. Jokaisella veronmaksajilla pitäisi olla oikeus osallistua päätöksentekoon. Demokratiassahan maksaja saa myös päättää, mitä hänen maksamilleen rahoille tapahtuu. Minulla ei kuitenkaan ole tätä oikeutta. Eduskuntavaaleihin en saa osallistua äänestäjänä enkä ehdokkaana, koska en ole Suomen kansalainen.

Missä tässä on tasa-arvoa? On epäoikeudenmukaista vaatia toiselta veronmakasajalta paljon enemmän kuin toiselta. Sitä paitsi nykymaailmassa, missä ihmiset liikkuvat paljon enemmän kuin ennen, on vanhanaikaista rajoittaa demokraatisia oikeuksia kansalaisuuden perusteella. Kenties moni ääni Vasemmistoliitolle jää saamatta ja monta hyvää ulkomaalais-taustaista kansanedustajaa jää valitsematta, koska maahanmuuttaja ei syystä tai toisesta saa Suomen kansalaisuutta?

Ehdotan, että Euran Vasemmistoliiton paikallisyhdistys vie ehdokkuuttani eteenpäin.

14.8.2014

Aleksander Nervosa

Syömishäiriö on hurja tauti, josta puhutaan Suomessa yhä vielä liian harvoin. Lapseni äiti kärsii siitä. Hänen koko viisikym-mentä vuotta kestänyt elämänsä on pyörinyt painon tarkkailun ja ruokakaapin sisällön ympärillä. Suomessa tasa-arvo on iso asia, mutta vain asia. Missi-kulttuurissa ulkonäkö rules. Oman lusikkansa soppaan työntää elintarviketeollisuus, joka suosit-telee vuorotellen nälkä- ja ahmintadieettejä. Terveysteollisuus hoitaa lopun, esimerkiksi syömishäiriön perinnöllisyyden. Kuka muistaa 1990-luvulla huipussaan olleen ruoka-allergiabuumin? Lapset -myös minut- pakotettiin nälkädieetteihin, koska he itkivät. Oli karmeaa viettää vastasyntyneen kanssa tuntikausia sairaalassa, missä hänen äitinsä oli erittäin tyytyväinen, koska lapsi joutui samalle nälkäkuurille mihin hän oli pakottanut itsensä.

Syömishäiriö on vakava sairaus, joka vähentää potilaan sosiaalisia kykyjä ja johtaa usein itsetuhoon. Se on mielensairaus, jota voi verrata syvään masennukseen ja se vaatii hoitoa. Anorexia ja bulimia nervosa eivät ole lasten leikkiä. Tämän takia ihmettelen suuresti sitä kohua, joka syntyi tuoreen pääministeri Aleksander Stubbin esiintymisestä julkisuudessa. Kaverin pakkomielteistä urheilemista moititaan, mutta kuka sanoo ääneen, mistä tässä on kyse? Odotetaanko, kunnes mies itse tulee kaapista ulos ja ilmoittaa, että hän kärsii syömishäiriöstä? Vai odotetaanko, kunnes vahinko sattuu ja me voimme vain syyttää itseämme? Vuosikausien kokemus syömishäiriöpotilaan lähiomaisena ei ainakaan petä minua. Jos väistää Stubbin tekohymyn ja katsoo miestä silmiin, näkee edessään syvästi murentuneen ihmisen, joka kärsii ja tarvitsee hoitoa.

Onhan Suomi maksanut oppirahansa. Kekkosen surullisen tapauksen jälkeen tasavallan presidentti joutuu säännölliseen lääkärintarkastukseen, ja hyvä näin. Mutta samaa voisimme vaatia myös pääministerillemme, riippumatta siitä kuinka kauan hän tulee istumaan virassa...

7.8.2014

Äänikysely

”Kuuntele ympärilläsi olevia ääniä ja pohdi mitä ne merkitsevät sinulle”. Näin Satakuntaliitto kutsui heinäkuussa maakunnan asukkaita mukaan Äänikyselyyn. ”Mitä ääniä kuulet ympärilläsi? Mitä ne kertovat Sinulle ympäristöstäsi? Pysähdy hetkeksi ja höristele korviasi. Minkälaisesta toiminnasta ääni mielestäsi kertoo ja miten itse suhtaudut siihen?”

Niinpä.

Täällä alasatakunnan maaseudulla ei kannata pysähtyä edes hetkeksi eikä höristellä korviaan. Sillä tulet siitä hulluksi. Ikkunat on pakko pitää kiinni myös helteellä ja nukkua korvatulppien avulla. Itse asiassa muut alasatakuntalaiset neuvovat Sinua tekemään näin kun haluat keskustella heidän kanssaan heidän itsensä aiheuttamista äänihäiröistä.

Heinäkuun äänimaisemaa dominoivat nurmileikkurit sekä kaaharit. Vaikka ruoho saattaa peittää vain muutaman neliömetrin alan, sen käydään kimppuun joka toinen päivä ja poikkeuksetta moottorileikkurilla. Kunta pakottaa tähän hommaan AA-kerholaiset ja alaikäiset. Duunin jälkeen sama porukka ajaa autolla ja mopolla ylinopeutta.

Aivan omaa luokkaansa olevan äänihelvetin saa aikaan suomalaismiehen rakas harrastus: rakentaminen.

Tulen itse kulttuurista, missä ihminen nauttii kesästä lukemalla hyvän kirjan omenapuun alla. Mutta Suomessa naapurin tontilta on kaikki puut revitty irti ja se on muutettu työmaaksi. Sirkkeli ja vasara, porakone ja kaivuri laulavat taukoamatta ja useasti samaan aikaan.

Asiasta ei voi keskustella. Ongelman ratkaisuksi toinen osapuoli ehdottaa, että minä teen jotain: että hakisin paitsi lääkityksen ja korvatulpat myös ”kunnon työtä”. Suomalainen mies ei näet voi ymmärtää, että toinen mies tekee työtä istumalla kotona tietokoneen ääressä. Myös minun poismuuttoni on ollut esillä.

Mutta siihen on vielä aikaa. Toistaiseksi vain kaikki eläimet linnuista oraviin ovat jättäneet pihamme...

24.7..2014

Tekstiviesti

Tekstiviestin saaminen ventovieraalta ei ole kivaa. Jo oman puhelinyhtiön mainoskampanja tai vaikkapa Vasemmistoliiton patistus vaaliuurnille tuntuu epämukavalta. Ahdistavaa on jo vuosia sitten ruudusta pois pyyhitty tuttu tai sukulainen, joka toivottaa Sinulle tekstarilla hyvää uutta vuotta. Tiedät, että viesti on lähetetty maailman ympäri ja että olet sattumalta jäänyt lähettäjän osoitelistaan. Suorastaan uhkaava on tilanne, missä ilmeisesti saamasi viesti on mennyt väärään suuntaan. Joudut tarkastamaan onko puhelimeesi tullut joku vika. Ja mikäli siitä ei ole kyse ja sellainen viestintä toistuu, joudut ottamaan selvää lähettäjästä.

Kuitenkin kaikki tämä on lastenleikkiä verrattuna siihen, mitä gazalaiselle tapahtuu. Häntä varoitetaan tekstiviestillä, että hänen asuntoaan tullaan pommittamaan.

Kuvitelkaa tilannetta. Millä tervehdyksellä sellainen viesti alkaa? Onko se ”sjalom” eli rauha? Mikä on viimeinen sana? ”Mazzeltof” eli onnea? Kuka on lähettäjä ja miten hän paljastaa itsensä? Lukeeko viestin alla Israelin puolustusministeriö, tai Benjamin Netanjahu, tai vaikkapa Mossad? Mainitaanko viestissä joku syy minkä takia asuntosi tuhotaan ja henkeäsi uhataan? Mitä tapahtuu, jos et pysty lukemaan viestiä, koska puhelimesi on mennyt rikki edellisessä pommituksessa, tai et tiedä, että sinulle on ylipäätään tullut tekstiviesti, koska parhaillaan menossa oleva naapuritalon pommitus aiheuttaa liikaa meteliä?

BBC:n uutislähetyksessä Khader Khader kertoo: ”Naapuri sai viestin, että hänen asuntoaan tullaan pommittamaan. Hän ehti juuri ja juuri varoittamaan meitä. Gaza on niin tiivisti rakennettu, että pommituksessa tuhottiin viisi asuntoa. Meille jäi vain minuutti aikaa. Pommituksessa kuoli seitsemän ihmistä, joukossa kaksi lasta.”

Annetaanko edes mahdollisuutta vastata viestiin? Tuskinpa. Israel toimii vain yksisuuntaisesti...

17.7..2014

Jalkapallosta tehdään lätkää

Louis van Gaal tuskin tietää, että hänen MM-puolivälierätemppuaan arvostettiin erityisesti Suomessa. Hollannin maajouk-kueen valmentaja vaihtoi maalivahtia ennen rankkarikilpailua eikä mennyt kauaa ennen kuin uusi termi ”maalivahtipeli” alkoi kaikua Ylen kisastudiossa.

Maalivahtipeli toi maailmanmestaruuden taas askeleen lähemmäs Suomea. Siihen ei näet tarvita menestystä viherkentillä vaan jaloon jalkapallopeliin tungetaan yhä enemmän jääkiekosta tuttuja ilmiöitä. Neljä erotuomaria ja maalitarkastus ovat vain alku: kohta pelataan futista kypärä päässä ja kolmessa erässä.

Kisastudio on jo nyt täynnä anteromertarantoja. Juuselat ja härköset puhuvat konekivääritahtiin myös silloin kuin kentällä ei tapahdu juuri mitään. Oma luokkaansa on Tapio ”puhuva peruna” Suominen, joka eksyy paitsi kentän tapahtumiin myös omiin sanoihinsa.

Olin kisan alkuvaiheessa Saksassa, missä otteluita katsottiin kaduilla ja terasseilla ja selostajan rauhallinen ääni toimii ikään kuin vastapainona väkijoukon huutoihin. Saksan telkkarissa ison roolin oli saanut Oliver Kahn. Oli ilo todistaa, kuinka her-mostuneesta, huumorintajuttomasta ja testosteronilta pursuavasta entisestä maalivahdista oli tullut leppoisa ja sivistynyt ih-minen.

Ylen kisastudiossa samanlaisen raikkaan vaikutuksen teki Jari Litmanen.

Vain Jumala tietää miksi ”Litti” ei ole paitsi Ylen ainoa futisasiantuntija myös Suomen maajoukkueen valmentaja sekä Pallo-liiton puheenjohtaja. Onhan kaveri ainoa suomalainen, joka on saanut jotain olennaista aikaan kentillä ja tietää, mistä puhuu. Oi mikä intohimon ja pätevyyden juhla, kun Hollanti-Costa Rica ottelun jälkeen suviyö oli syvimmillään, mutta Jari jaksoi kääntää Hollannin maalivahdin haastattelun sanasta sanaan suomeksi.

Se oli kuninkaan kunnianosoitus kuningaslajille...

26.6..2014

Armokuolema Syyriassa

Olen parhaillaan Hollannissa, missä käyn hyvästijättöjuhlassa. Toivotan hyvää matkaa entiselle professorilleni ja ystävälleni. Hänen matkansa tulee viemään hänet Syyrian kautta taivaaseen. Aika kaksipiipuisesta reissusta on siis kyse.

Ystäväni elämä on ollut hyvin myrskyinen, etenkin hiljattain. Syksyllä 2011 hänen todettiin sairastuneen syöpään. Hän päätti muuttaa Yhdysvaltoihin vaimonsa kanssa. Pariskunta oli jo ostanut talon Kalifornian rannikolta, kun rutiinitutkimuksessa kävi ilmi, että vaimolla olisi enää kolme kuukautta elinaikaa. Vaimo teki armokuoleman heinäkuussa 2012.

Myös ystäväni haluaa pois omilla ehdoillaan. Mutta kun hänen laskettu kuolinaikansa on noin vuoden päästä ja hänen kipunsa pysyvät vielä sietokyvyn rajoilla, hän on päättänyt tehdä vielä jotain.

Hänellä on vahva tunneside Syyriaan sekä syyrialaisiin. Arkeologina hän itse asiassa pitää Syyriaa toisena kotimaanaan. Syyrian sisällissota ja sen seuraukset sekä kansainvälinen haluttomuus vaikuttaa niihin ovat saaneet ystäväni päätymään sissien leiriin. Heinäkuun puolivälissä hän matkustaa Turkkiin ja sieltä Pohjois-Irakiin. Erbilin kaupungissa hän liittyy kurditaistelijoihin.

Siinä, missä armokuolema on hyväksytty asia Hollannissa, siinä Syyriaan lähteviä taistelijoita kutsutaan ympäri Eurooppaa terroristeiksi. Eutanasiassa ei mitään jätetä sattuman varaan. Sen sijaan Syyria-matkaansa varten ystävä on joutunut myymään omaisuutensa ja luopumaan kansalaisuudestaan.

Tilanne muistuttaa Espanjan sisällissotaa, 1930-luvulla. Silloin Francon fasistit pysyivät vallassa koko Euroopan porvariston tuella ja hänen vastustajansa, vapaaehtoiset taistelijat niin ikään koko Euroopasta, joutuivat odottamaan 1980-luvulle asti saadakseen ansaitsemansa kunnioituksen.

Kurditaistelija kutsuu itseään peshmergaksi: ”henkilöksi joka on kasvotusten kuoleman kanssa”. Jos jollekin, niin ystävälleni tämä nimitys sopii....

18.6..2014

Internetiä ei ole olemassa

Mihin jäi Egyptin moderni, liberaali nuoriso? Länsimaiset mediat antoivat ymmärtää, että tämä porukka dominoi tapahtumia, kun edellinen diktaattori Mubarak syrjäytettiin. Vallansiirtoa kutsuttiin naamakirjavallankumoukseksi. Mutta älypuhelimella varustautunut mielenosoittaja ei voinut kuitenkaan estää uuden itsevaltiaan Al-Sisin nousua. Internet ei ole mitään jollei siihen liity valtaa.

Internetiä ei ole olemassa, sanoo Evgeny Morozov kirjassaan ”To Save Everything, Click Here” eli Pelasta maailma, klikkaa tässä. On olemassa websivuja ja sosiaalisia medioita ja kaapeleita, joilla yhdistetään tietokoneet, älypuhelimet ja apsit. ”Mutta niiden välillä ei ole loogista, väistämätöntä yhteyttä”, toteaa valkovenäläinen filosofi.

Morozovin mielestä on unohdettu se tosiasia, että kaikki teknologia on politiikkaa. ”Et voi ratkaista ongelmia jos sinulla ei ole valinnan varaa. Teknologia kehitetään tai jätetään kehittämättä poliitisilla ja taloudellisilla perusteilla. Keskustelua uuden teknologian yhteiskuntavaikutuksesta ei ole. Jonkun vehkeen keksintö -radion, telkkarin, tietokoneen- ei ole teknologian alku vaan sen lopputulos.”

Kannattaako sitten katkaista kaikki yhteydet digimaailmaan? ”Se ei ole ratkaisu vaan luksusta”, sanoo Morozov. ”Sekin ajatus lähtee siitä, että teknologia olisi jonkinlainen luonnonilmiö, joka ei liity yhteiskuntaan. Sen sijaan meidän kannattaa lisätä kykyä epäillä teknologiaa. Että yhä useampi ihminen alkaa tajuta, että häntä pystytään seuraamaan kun hän on on-linessa.”

Morozov tietää, mistä puhuu. Hän oli vuonna 2006 Valko-Venäjällä itse eturivissä kertomassa kuinka demokratia hyötyy internetistä. Totuus oli kuitenkin toinen. ”Aika nopeasti näin, että viranomaiset käyttivät teknologiaa hyväksi. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että teimme enemmän pahaa kun hyvää.”

12.6..2014

Heureka tekee hulluksi

Lapsille tarkoitettu tiedekeskus Heureka on ennen kaikkea naurettavan kallis. Kolmetoistavuotiaan kanssa sisäänpääsy maksaa neljäkymmentä euroa. Sillä rahalla näyttely tarjoaa tylsiä insinöörikeksintöjä ja on vaajassa kahdessa tunnissa läpi kävelty jo kaksikin kertaa. Valtaosaa lapsista houkuttaa se, mikä on aina ihmiskunnan alkuajoista viehättänyt lapsia: pallonheitto.

Ryöstöhinta sisältää USA:ssa tehdyn elokuvan, jossa kerrotaan, että sivilisaation huippu on kaupan käynti ja vielä sähköinen sellainen. Itse nukahdan elokuvan aikana ja poika tulkitsee sen oikealla tavalla: ”Sä et kai tykännyt siitä”, hän nauraa. ”Mennäänkö jo syömään? Vai haluatko vielä nukkua?”

Luulisi, että lapsille tarkoitettu paikka satsaisi kunnolla ravintolaansa. Mutta Heurekassa ei ole mitään muuta syötävää kuin karkkipussi tai kakkupala, joka maksaa reilusti yli viisi euroa. ”Tiedätkö mitä heureka tarkoittaa?”, kysyn kun olen juonut vanhentunutta kahvia. ”Se on kreikkaa ja tarkoittaa paskapaikka.”

Vasta Heurekavierailun jälkeen alkaa sitten oikea oppitunti.

Tikkurila on pääkaupungin lähiö, missä arkkitehtuuri itkettää, mutta ihmisvirta rautatieaseman ympärillä saa meidät paremmalle tuulelle. Istumme penkillä ja takanamme suomalainen pariskunta selvittää parisuhdettaan, edessämme burkkaan pukeutunut nainen puhuu kännykkäänsä ja vieressämme puhutaan venäjää.

Silmiini osuu nainen, joka makaa maassa pienpuistossa. Epäilen, että hän on kännissä, mutta kun huomaan, että hän itkee, päätän käydä tarkistamassa tilanteen. Nainen on humalassa, mutta on satuttanut jalkansa. Aivan hänen vieressään seisoo bussi pysäkillä. Kuski katsoo sitkeästi toiseen suuntaan.

Lähetän poikani pyytämään kuskilta apua. Kai mies auttaa mieluummin sujuvaa suomea puhuvaa 13-vuotiasta, kuin ulkomaalaiselta vaikuttavaa miestä? Poika palaa. ”Kuski kysyi ensiksi, miksi en itse soita, sillä se maksaa”, hän toteaa. ”Mutta sitten hän soitti. Kohta tulee ambulanssi...”

5.6..2014

Suomalaista demokratiaa

”Yleisradion uutistoiminnan vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen,, hyvää päivää.”

”Morjens Atte, Jouko tässä, hyvää päivää! Jouko Ylilyönti Harjavallasta. Teillä oli sitten hieno vaalipaneeli viime viikon A-studiossa!”

”Kiitos.”

”Vaalia tulee nyt kuin liukuhihnalta, mutta viime viikon paneelissa parasta oli, että mukana oli vain kolme ehdokasta, Vapaavuori, Stubb ja Risikko. Se antoi rauhallisen kuvan. Ja rauhallista pääministeriä me tarvitsemmekin! Raivopäitä ei Suomessa tarvita, tieksä. Mutta mulla olisi kysymys sulle.”

”Kysykää vain!”

”Nyt kun nämä vaalit lähestyvät, eivätkö ne ole jo tämän kuun lopussa...”

”Lauantaina 14. päivä...”

”No voi hemmetti, siinä näet, että kiirettä tuli jo! Eli reilun viikon päästä pitää taas mennä vaaliuurnille, mutta kun koulu, missä aina käyn äänestämässä, on remontissa, ei siellä voi nyt mitään järjestää, se ei ole edes turvallista, niin, kysymys kuuluu mihin Jouko tällä kertaa menisi täyttämään kansalaisvelvollisuutaan.”

”Tuota... Anteeksi vain, mutta nyt tässä on joku väärinkäsitys...”

”Koska Jouko on jo ikämies, se on se ongelma tässä, tieksä. Siihen kouluun mä ehdin kävellä, mutta johonkin muuhun paikkaan tarvitsen kai taksin ja siihen mulla ei ole varaa...”

”Hetkinen. Oletteko kokoomuspuolueen jäsen?”

”Siis mitä? Kokoomus... Jouko on äänestänyt koko ikänsä demareita, Jouko on jopa tannerilainen, tieksä. Ei Joukolla ole mitään tekemistä Kokoomuksen kanssa...”

”Ongelma on nyt vain se, että nämä ovat kokoomuksen puheenjohtajavaalit...”

”Siis mitkä vaalit...”

”Nämä, mistä Yleisradio teki ohjelman. Kokoomuksen uudesta puheenjohtajasta tulee Suomen uusi pääministeri, siksi ne ovat tärkeät vaalit ja halusimme esitellä ehdokkaat suurelle yleisölle...”

”Siis ainoastaan kokoomus saa äänestää pääministeriä...”

”Voitte seurata kotoa käsin tätä jänittävää vaalia!”

”No voi hemmetti... Ihmettelin jo, tieksä, että mihin se Soini oli jätetty teidän vaalipaneelista...”

28.5.2014

Satakunnan Kansa ei enää maistu

Olen lopettanut Satakunnan Kansan tilaukseni. Olen lukenut maakunnan päälehteä kolmetoista vuotta, mutta vapunpäivän tapahtumien uutisointi oli viimeinen niitti.

Satakuntalainen saattaa muistaa, että olen myös itse kirjoittanut SK:ssa, tämän vuosisadan alussa. Pakinani herätti parikin kertaa kunnon keskustelun, kunnes se äkillisesti lopetettiin.

Viime aikoina SK alkoi taas julkaista kirjoituksiani yleisönosastolla. Mutta minulle ei ole selvinnyt, mitä linjaa keskustelu-palstalla ajetaan, vai onko sillä linjaa lainkaan.

Kemiaa yleisönosastosta vastaavien toimittajien kanssa ei ole syntynyt. Minun maahanmuuttajataustani nostettiin puheeksi ja mielipiteeni väitettiin perustuvan ”tietämättömyyteen”, mutta en saanut mahdollisuutta reagoida siihen.

Olen pettynyt lukija. En ymmärä, miksi lehdessä, joka näkee missiokseen houkutella nuoria muuttotappiosta kärsivään Satakuntaan, toimittajakunnan keski-ikä on reilusti yli 50 vuotta.

Varsinkin SK:n yleisönosasto vaikuttaa 50-luvulle jämähtäneen miesporukan kantabaarilta. Kymmenkunta miestä muodostaa kiintiön, joka vastaa suurimmasta osasta julkaistuista mielipiteistä. Niissä haukutaan naisia, homoja ja mamuja ja ihaillaan Kekkosta.

Räkälän pahin asiakas on Antti Pekola. Sillä hän ei ole jäänyt 1950-luvulle vaan jatkosotaan, Hitlerin puolelle. Tästä huolimatta kaveri saa esteettä ruokkia lukijoille natsismin keskeiset teesit, aina naisten oikeuksista (lapsi=sotilastehdas) rotuteoriaan perustuvaan ryssävihaan asti.

Vappuna SK sai sitten ison laskun tästä. Natsit esiintyivät avoimesti häiritsemällä vasemmistoliiton juhlaa. Lehti ei kuitenkaan katso peiliin. ”Äärioikeistolaisista vain yksi on porilainen”, lukee SK.ssa. Mutta lehden yleisönosastolla porilainen Pekola on jo vuosikausia harrastanut natsipropagandaa...

22.5.2014

Minne katosi Euroopan kansakunta?

Ensimmäiset europarlamenttivaalit vuonna 1979 houkuttelivat uurnille 62 prosenttia äänestäjistä. Se on saman verran kun viime kunnallisvaaleissa täällä Suomessa. Ja se on kaksi kertaa enemmän kuin mitä useassa EU-maassa tullaan tällä kertaa näkemään.

Kävin tuolloin myös itse äänestämässä. Se tuntui loogiselta. Olinhan syntynyt yhteisessä Euroopassa. Minun sukupolveni puhuu maanosan kolmea tärkeintä kieltä englantia, saksaa ja ranskaa. Meillä on yhteinen historia. Ja me työskentelemme ja asumme ympäri Eurooppaa. Meistä oli tullut Euroopan kansakunta.

Kolmekymmentäviisi vuotta sitten äänestysprosenttia pidettiin alhaisena, mutta paniikkiin ei ollut syytä. Suunta oli selvä: oltiin koko ajan menossa kohti Euroopan Yhdysvaltoja. Europarlamentin näennäisvaltaa piti saada nostettua.

Uskoimme tuolloin yhteisen veronkannon toteutuvan jo lähivuosina. Budjettivallan lisäksi parlamentilla olisi oikeus valita Euroopan hallitus. Ja ennen pitkää euroopan kansalainen saisi äänestää toista euroopan kansalaista maarajoista riippumatta.

Minne sitten katosi Euroopan kansakunta?

Yhdistetyn Euroopan loppu voidaan määritellä tarkkaan. Sillä on päivämäärä ja paikka. Maanantai 30.9 1991, Maasjoen uoma, paikka jossa Alankomaiden, Belgian ja Saksan rajat kohtaavat toisensa.

Maastrichtin sopimuksesta on tullut diplomaattikoulutuksen opinkappale. Se on noussut esimerkiksi siitä, miten asioita ei kannata hoitaa. Vanha Erkkikin tietää, että yhteinen talous ei riitä viemään yhdistämisprojektia eteenpäin. Kansakuntaa ei perusteta pelkästään työllä ja rahalla.

Silloinen puheenjohtajamaa Alankomaat olikin ajamassa vapaakauppa-alueen ja rahaunionin raamiksi vahvaa, sitouttavaa poliittista unionia EPU:a. Mutta munasi ja pahasti. Vain Belgia kannatti EPU:a.

”Mustana maanantaina” isäntämaan ulkoministeri totesi, että oli tapahtunut ”täystappio meille, jotka pitivät itseään euroopalaisina kansalaisina”...

15.5.2014

10,0 Päivi Räsäsen asteikolla

Vastaa väitteeseen asteikolla 1-5, jossa 1 on ”täysin samaa mieltä” ja 5 on ”täysin eri mieltä”. On hyvä asia, että Suomen sisäministeri, kristillisdemokraattien EU-parlamenttiehdokas, lääkäri Päivi Räsänen kertoo minulle, että minulla on tappava syöpä.

Ei varmaan kukaan pidä tätä hyvänä asiana. Kuitenkin Räsänen kertoo hymyillen ja ilonpilke silmäkulmassaan monille ihmisille, että heidän tiensä päättyy. Ei vain omille potilailleen vaan myös ihmiselle, jotka etsivät Suomesta parempaa elämää. Räsäsen silmässä tämän potilaan vika on, ettei hän ole kristitty.

Suuri yleisö voi helposti ajatella, että Räsäsen rasismi on pelkästään naisen märkä uni. Että vaikka hän unelmoi Suomesta ja maailmasta, missä Apartheid rules, niin ministerinä hän joutuu noudattamaan 21. vuosisadan oikeusvaltion sääntöjä. Valitettavasti asia ei ole näin.

En tiedä hänen edeltäjästään, mutta Räsäsen ministeriajalla tutkitaan ja kartoitetaan aktiivisesti mamuporukkaa uskonnon- ja maailmankatsomuksen perusteella. Osallistuin taannoin ”Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointitutkimukseen”. Haastattelija sai palkkansa Tilastokeskukselta, Tilastokeskus sai puolestaan tukea EU:n Kotoutumisrahastolta.

Haastattelija aloitti: vastaa väitteeseen asteikolla 1-5, jossa 1 on ”täysin samaa mieltä” ja 5 on ”täysin eri mieltä”. On hyvä asia, että nainen pysyy kotona hoitamassa lapsia. En uskonut korviani ja sen takia haastattelija ehti vielä toiseen kysy-mykseen: vastaa väitteeseen asteikolla 1-5, jossa 1 on ”täysin samaa mieltä” ja 5 on ”täysin eri mieltä”. On hyvä asia, että mies päättää raha-asioista.

Haastattelu jäi siihen. Olisitko Päivi kysynyt, haluanko Suomen liittyvän Natoon...

8.5.2014

Kulttuuriero

Arvoisa Kokoomuksen eurovaaliehdokas Jari Andersson!

Sastamalan Sylvään koulun rehtorina korostit sanomalehdessä, että "Sylväällä lauletaan Suvivirsi". Niin minunkin koulussa tehtiin aikoinaan. Mutta kouluni ovella luki "kristillinen koulu". Tai tarkemmin: "protestanttinen kristillinen koulu". Sillä kouluni pihan toisella puolella oli "katolinen koulu", ja samalta kadulta löytyi vielä kolmaskin koulu, joka oli "julkinen koulu".

Alankomaissa tehtiin sata vuotta sitten laki, jonka mukaan kuka tahansa saa perustaa koulun, mutta julkisessa koulussa ei opeteta uskontoa. Lain syntyhetkellä kiista uskonnon roolista yhteiskunnassa oli kestänyt monta vuosikymmentä ja vienyt kotimaani kansallissodan partaalle. Tällä fiksulla ratkaisulla siitä vältyttiin.

Suomessa ei onnistuttu välttämään kansallissotaa. Tosin Sinun Kokoomuksesi kutsuu sitä "vapaussodaksi", mutta sanaleikki ei poista sitä syvää traumaa, minkä tämä sota jätti tähän yhteiskuntaan. Mikä oli se negatiivinen voima, joka sai aikaan kansallissodan? Oliko se nouseva sosialismi? Kuten Sinun Kokoomuksesi väittää?

Tuskinpa. Olivathan Alankomaissa juuri sosialistit koululain takana.

Se on ollut Sinun Kokoomuksesi, joka ei ole tuonut rauhaa vaan on halunnut määritellä, mikä on Suomi ja mikä on suoma-laisuus. Ne olivat Sinun aatetoverisi, jotka unelmoivat Suur-Suomesta ja liittyivät natsismiin. Ne ovat kokoomuslaisia, jotka kieltävät, että kansallis-, talvi- ja jatkosota ovat tuoneet suomalaisille vain tuskaa.

Sinun ja minun kulttuurit ovat hyvin erilaisia, Jari. Sinun on jäykkää ja perustuu kilpailuun ja toisten pois sulkemiseen. Se vie sotaan, tällä kertaa Natoon liittymällä. Minun kulttuurini taas ei halua rajoittaa ihmisiä ja haluaa ajaa rauhaa. Mutta erilaisuutemme ei johdu siitä, että Sinä Jari olet suomalainen ja minä muukalainen.

Vaan vastakkain ovat Sinun Kokoomuslainen kulttuuri ja minun vasemmistolaisuuteni...

30.4.2014

Vappupuhe

Olen saanut suuren kunnian, jopa niin suuren, että en tajunnut sitä ja kieltäydyin siitä. Minua pyydettiin pitämään puhe huomenna Kiukaisten hautausmaalla. Koska katsoin, että suomenkielen taitoni ei riittäisi sellaiseen, en siis vastannut pyyntöön. Nyt harmittaa ja päätin julkaista puheeni tässä.

”Toverit!

Mitä enemmän aikaa vuoden 1918 tapahtumista on kulunut, sitä selkeämmin tulee esiin se tosiasia, että tovereittemme pyrkimys oli tarpeellinen ja välttämätön. Orjuuden ja köyhyyden loppu oli heidän tavoitteensa, vallankumous ja kansainvälinen solidaarisuus heidän taisteluvälineitä.

Olemme tänään kuitenkin kaukana heidän tavoitteestaan. Ja lähes tuntemattomiksi sanoiksi ovat muuttuneet heidän aseensa. Kapitalismin riistojärjestelmän alasajoa? Kansainvälisyyttä? Epätasa-arvo on talouden moottori, sanoo kapitalisti. Ja globalisointi on hänen kansainvälinen solidaarisuutensa.

Mutta sanaleikki ei muuta tosiasioita. Vuoden 1918 maailma oli hyvin paljon meidän maailmamme näköinen. Kapitalismilta loppuivat kasvun mahdollisuudet ja se vei ihmisiä sotaan. Kunnes miljoonien kaatuneiden keskellä punainen sana levisi ja sotilaat ja työläiset löysivät toisensa ja käänsivät aseensa varsinaista vihollista vastaan.

Vuosi on 2014 ja taas sotalietsojia on meidän keskellämme. Taas armeijat kerääntyvät lukemattomien maiden rajoilla, ikään kuin ihmiskunta ei olisi yhtenäinen eikä maapallo olisi meille kaikille tarkoitettu. Häikäilemättä porvari pukee univor-munsa päälleen ja kertoo mediassa kuinka erinomaisia ”me” olemme verrattuna ”heihin” ja että ”he” uhkaavat ”meitä”.

Toverimme, jonka haudan äärellä seisomme, ei ole kaatunut isänmaansa vuoksi vaan hänen vakaumuksensa takia. Koska hän on uskonut, että hän oli samanlainen kuin hänen toverinsa Venäjällä, Saksassa ja muualla. Että maailma kuului hänelle ja heille..."

24.4.2014

Arto Nybergin kierrätystelevisio

Nykytelkkarin riesa on uusinta, enää vain alzheimerpotilas on tyytyväinen katsoja. Arto Nyberg tarjoaa nykytelkkaria pienessä muodossa. Hänen puheohjelmassaan sekä juontaja että vieraat ovat pysyneet samoina. Kierrätystahti on suurin piirtein kaksi vuotta. Silloin samat tutut naamat ja tarinat tulevat taas muistuttamaan katsojaa siitä, että suomalaisuus on jo vuosikymmeniä samoissa käsissä.

Ensimmäinen vieras on Helena Petäistö, mainostelkkarin Pariisin kirjeenvaihtaja. Petäistö vaikuttaa aina hiukan humalassa olevalta ja odotan sitä hetkeä, jolloin hän alkaa look-a-like Katri Helena- tavalla jauhamaan henkisestä maailmasta, johon hänellä on yhteys. Mutta toistaiseksi Petäistö saa estämättä todistaa, että hän ei tiedä missä hän asuu.

”Ranskassa demokratia ei toimii”, Petäistö tietää. ”Sillä ranskalaiset äänestävät hallituksen ja lähtevät sen jälkeen kadulle osoittamaan mieltä hallitusta vastaan.” ”Ranskalaiset ovat konservatiiveja”, hän heittää seuraavaksi. ”Muualla sosialistiset poliitikot ovat hyväksyneet markkinatalouden, mutta Ranskassa ei.”

Toinen vieras on entinen jalkapalloilija Atik Ismael. ”En ymmärrä jalkapallosta mitään”, Petäistö kiljuu. No ei se häiritse, kun Ismaelkään ei tiedä mistä puhuu. Taustalla pyörii mustavalkoinen kuva, missä Ismael harrastaa suopotkupalloa, miehen suusta tulee loppumaton sarjan nimiä, joilla ei ole mitään tekemistä jalkapallon kanssa.

Viimeinen vieras on viihdetaitelija Seppo Hovi. Joten katsoja tietää, minkä tason viihteestä on kyse, hän joutuu katsomaan pätkän vanhasta Bumtsibumtsi-ohjelmasta, missä Hovi esiintyy hämmentävän samanlaisesti kuin kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Kuka sanoi, että ikä tuo viisautta?

Nybergiltä lähtee koko ohjelman aikana täsmälleen yksi fiksu kysymys. ”Miksi sä aloitit juoppottelun?” Mutta valitettavasti hän kysyi sitä vain Ismaelilta...

16.4.2014

Jeesus oli saksalainen

Espanja haluaa irti duppaamisesta. Espanjalainen ei osaa riittävästi englantia, koska telkkarissa englanti korvataan äidinkielellä. Pitää paikkansa, että tekstitys ja alkuperäinen ääni parantaa vieraan kielen taitoa. Olen itse opinnut englantia Peyton Placen avulla.

Naapurimaassa Saksassa meininki oli päin vastoin. Vielä 1980-luvulla englantia osaavan saksalainen oli harvinaisuus ja silloin ZDF- tai ARD-kanavalla John Wayne puhui edelleenkin saksaa.

Kuului lapsuuden jouluperintöihin, että saksalainen tv näytti länkärin ”Der Letzte der Mohikaner” eli Viimeinen Mohikaani, jossa sankarini Chingachgook sanoo ”Ich liebe dich”, ikään kuin tämä intiaani olisi syntynyt keskellä Berliiniä.

Hiljainen Viikko tuo samanlaiset muistot. Katselin ”The Greatest Story Ever Told”, missä Jeesus oli saksalainen ja Pontius Pilatus sanoi ”Der Jude soll sterben” eli juutalaisen on kuoltava ja se tuntui aivan liian tutulta...

Ranskalainen puhuu englantia yhäkin vasta silloin, kun on pakko ja tavalla, josta ei-ranskalainen ei saa mitään selvää. Mutta Ranskassa ei ole duppausta, vaan he tekivät kaikki itse, myös länkärit.

Lapsuuteni legendaarisin tv-sarjoihin kuuluu Belle et Sébastien, jossa Belle on koira ja Sébastien poika. Erittäin suosittu lastenkirja Hollannissa on edelleenkin Sans Famille, (”Ilman sukua”), jossa poika Rémy on yksin.

Näin olen tutustunut naapureiden kieliin ja siitä kautta naapureihin.

Entä Suomessa?

Länsirintamalta ei mitään uutta... Svenssonia on mallimaamme, josta tulee sekä lastenkulttuurin sankari Peppi Pitkätossu että aikuisten abbat sun muut. Joskus epäilen että evankelisluterilaisten Jeesus on ruotsalainen.

Mutta mitä venäläinen katsoo telkkarista? Mitä hän lukee? Miksi tuntuu siltä, että maapallo loppuu itärajan taakse ja että venäläinen asuu toisella planeetalla? Eikö pelkomme johdu vain ja pelkästään siitä, että emme tiedä hänestä paljon mitään...?

10.4.2014

Mahtavaa! Saatte kaksi pistettä!

Suomi on syvääkin syvemmässä suossa. Jos joku on siitä todiste, niin Yle. Lauantai-illalla kokoomus räjäyttää juhlasalin. Mitä Yle tekee? Vetää Matti Röngän esiin ja jatkaa sen jälkeen viihdeputkella.

Ulkopuolinen uhka saa Ylen tekemään ylimääräisen uutislähitys toisensa perään. Mutta nyt kun tapahtuu kotimaisella poliitisella kentällä jotain, jota ei ole todellakaan ennen nähty, Rönkä astuu lavalle. Tuntuu kuin Orion tarjoaisi rauhoittavia alennushinnalla. Suomalaiskatsojalle tämä ilmeetön, harmaa kaveri vaikuttaa ehkä luotettavalta ja turvalliselta. Ikään kuin näkisi kävelevän Suvivirren. Itse sen sijaan aina epäilen, että Matti toimii ukkosenjohdattimena.

Nukkumatin jälkeen naisjuontaja vie meidät vielä kauemmaksi pois arjesta. Hän puhuu viihdeputkesta. Hänen seurassaan en koskaan voi olla ajatellamatta, että viihdeputkeen kuuluvat myös hänen Red Light Zone-katseensa ja päiväristeilyltä Tukholmasta ostetut housut ja pusero. Ei voi erehdy: viihde, joka tämä täti ilmoittaa, on jo kerran, ja ehkä kuinka moneskin kertaa, käytetty.

Yle Leaks on nauhoitettu ehkä edellisenä maanantaina. Ohjelmaa mainostetaan Uutisvuodon älykkäämpi versioksi. Mutta kun myös salmiset, hietalahdet ja perankosket naurattavat meitä Iltalehden sisällön avulla? Mikäli et ole perehtynyt tähän juorulehteen, olet täysin syrjässä. Mistä oikeastaan kertoo, että paskalehti on Suomen suosituin? Miltä tuntuisi saksalaisista tai englantilaisista, jos Bild-Zeitung tai Sun olisi heidän päämediansa?

Sitten mennään pohjalle, kun alkaa Uutisvuoto. Ymmärrän nyt, että Jyrki Katainen on ollut kännissä, kun ilmoitti että ei jaksa. Uutisvuoto on suomalainen lauantai-ilta. Ohjelma ei vie meitä ravintolaan, vaan suoraan sen parkkipaikalle. Porukka on tukevasti humalassa, puheesta ei saa enää selvää, joku nainen nauraa hysteerisenä, joku mies on pissanut housuihinsa. Tämä on hauskaa. Sana hauskaa ei voi millekään vieraalle kielelle kääntää...

3.4.2014

Kulttuuri ja tekijä

”Bratislavan vapaa ilmapiiri. Siitä kaipaan Suomessa”. Anteeksi kuinka? Siis entisestä itäblokistä kotoisin olevasta maa-hanmuuttajasta tuntuu siltä, että kotona on rennompi meininki kuin täällä. Maakunntalehden haastattelussa Alexandra Sal-melan kanssa tarjoaa lisää herkkua. Hänen mielestään suomalainen elää liikaa ”kaavamaista elämää”. Loppujen lopuksi kulttuuri täällä Pohjantähden alle on hänen mukaansa ”ohutta”.

Tutustuin Salmelaan vuonna 2009, kun debytoimme molemmat samassa novelliantalogiassa. Seuraavassa vuodessa meidät kutsuttiin Pentinkulman päivien paneelikeskusteluun. Sen jälkeen polkumme erosivat hiukan, kun Teos kustansi Salmelan ensimmäisen romaanin ja hän sai siitä Finlandia-ehdokkuuden. Mutta Alexandran onneksi hän on pysynyt suorasanaisena ja sarkastisena naistaitelijana.

Haastattelussa Salmelan kritiikki suomalaisesta kulttuurista on toki syrjäytetty reunapalstalle, mutta on jo suuri saavutus, että se on ylipäänsä päässyt lehteen. Sitä paitsi Salmelan turhautumisen voi lukee myös rivien välistä. Hän kirjoittaa parhaillaan lastenkirjaa. Kun katson hänen kuvaansa lehtijutussa, aavistan mitä hän ajattelee: ”Minua pakotettiin tähän. Nainen, joka kirjoittaa lapsesta ja lapsille. Se on kustantajille paljon turvallisempi kuin mamu, joka kirjoittaa suomalaisesta ja suomalai-selle.”

En osaa sanoa kuinka kauan Alexandra Salmelan oleskelu Suomessa enää kestää. Mutta epäilen, että kuukausi, jonka hän viettää joka vuosi kotona ”kukkuloiden ja kavereiden seurassa” tulee vain pidentymään. Kunnes hän lähtee pysyvästi pois, Ummaya Abu-Hannan tavalla. Silloin ohut suomalainen kulttuuri on tullut taas entistä ohuemmaksi...

27.3.2014

Putin onkin Reagan

”Länsi-Euroopassa suhtaudutaan Venäjään eri lailla kuin Suomessa”, kuului mediassa. Pitää paikkansa. Syntyperäisenä hollantilaisena katson Saksaa paljon isommaksi uhkaksi kuin Venäjän. Saksalainen tavoittelee täydellisyyttä, myös sodassa. Saksalainen ei pysähdy, ennen kuin hänen tehtävänsä on loppuun asti suoritettu. Venäläinen sen sijaan ei osa sulkea silmi-ään tai korvaan. Aistit vievät hänet pois radalta.

Venäjä muistuttaa enemmän Ranskaa. Myös ranskalainen lähtee mielummiin syömään kun sotaan. Ranska eksyy parhai-llaan Malissa tavalla, joka muistuttaa Neuvostoliiton tappiosta Afganistanissa. Näiden maiden impotenssi taistelukentällä johtuu siitä, etä niin Ranskassa kuten Venäjällekin auton renkään vaihdo voi kestää vuorokauden. Myös Ranskassa val-tiopää on kääpiö, jonka surkeus vain korostuu , kun hän astuu sisään valtavan korkeasta ovesta.

Mutta mistä Putinin machismo muistuttaa? Mistä tuo tiikereitä metsästävä, helikopterilla lentävä ja homoja pelkäävä mas-kuliinisuus on kotoisin? Ranskalaiset eivät tykkää siitä. Heidän mielestään kunnon presidentti on sellainen, joka osaa ero-tella maaseudun torilla kahdeksan eri punaviintilajia ja kymmenkunta eri vuohenjuustomakua. Ei Ranskan presidentti esit-telee itseään telkkarissa pyssymiehenä, vauhtihulluna tai hevosen selässä.

Milloin ja missä maailman nykyhistoriassa aseen kanniskelu on tuonut maailmanjohtajan pituuteen 30 senttimetriä lisää ja saanut siten 200 miljoonaa ihmistä siihen harhauskoon, että heidän identiteettinsä olisi kiinni kielestä tai kansalaisuudesta? Aivan, USA.ssa, 1980-luvulla. Vladimir Putin onkin sitten Ronald Reagan! Myös ”Ronny” puhui pirumaisesta valtiosta kun hän tarkoitti maata, missä hän ei koskaan käynyt. Putinin tavalla myös Reaganin valta perustui uporikkaaseen junttiporu-kaan.

Ja myös Reaganin USA:ssa yleisölle jäi käsitys, että politiikka on samaa kuin huono länkkäri...

20.3.2014

Kovat ajat persuparalle

Ei ole parhaillaan helppoa esitellä itseään perussuomalaiseksi. Katsokaa esimerkiksi Euroopan Unionin tilannetta. Persu vastustaa yhteistä Eurooppaa, koska se tuhoaa perinteisen yhteiskunnan ja vie meitä saksalaisten alaisuuteen. Persun maailmankuvassa EU syö rakas kotimaan ja kaiken hyvän, mitä siihen liittyy. Ja se on paljon. Persun universumissa isänmaallisuus ei rajoitu vain maan lipun ja kansallishymnin kunnioittamiseen. Hänelle koti, kirkko, ruoka, taide ja kenties jopa sääennustus kelpaa vain niin kauan kuin ne alkavat koti- tai suomalais-sanoilla.

Kaikkia tätä voi vielä pitää lapsellisena touhuna. Kukaan järkevä ihminen ei osta kaupasta tomaattia, jossa joutsenmerkki ja kuuden euron hintalappu, kun viereisessä laatikossa on yhtä maukas ja punainen tomaatti, jossa lukee Espanja ja joka maksaa euro viisikymmentä senttiä. Polvitasolla perussuomalaisuus on kiva leikki. Mutta vain polvitasolla. Sillä persu on halukas kunnioittamaan myös lakia vain sillä ehdolla, että se on kotimainen laki. Ja siinä hän asettuu Vladimir Putinin tasolle. Putinkin vihaa Eurooppaa.

Myös homoavioliitto vie persuparan väärään leiriin. Avioliitto on tarkoitettu miehille ja naisille, ja se on iät ajat ollut näin, sanoo Suurin ja Mahtavin Persu, Timo Soini. Mutta jos jonkun niin Soini pitäisi tietää, kenen kanssa hän joutuu samaan, ahtaaseen veneesen. Sillä persupomo on käynyt Pariisiin osoittamassa mieltään homojen vastaan. Ja hän ei voinut olla huomaamatta, että suurin osa pariisilaisista homovastustajista oli porukkaa, jota Soini ei halu Suomeen! Muualla Euroopassa tasa-arvoinen avioliitto on jo vuosikymmeniä kristitty-muslimi vastakkainasettelun peliväline.

Kyllä maailma on monimutkainen, myös persulle. Haluaako hän sitä tai ei...

13.3.2014

Sukulaisten soitto

Olipa kummallinen Naistenpäivä tänä vuonna, eikä vain siitä syystä, että pihassa lämpömittari näytti kahdeksaa läm-pöastetta.

Aamulla tyttäreni soitti. Kyllä Hollannissa sää on vielä lämpimämpi, mutta ei hän sen takia ota yhteyttä. Nuori riemukas ääni muuttuu hetkeksi epävarmaksi: hän menee naimisiin Juhannusaattona ja olenko tulossa? Vastaan, että totta kai ja kuulen, kuinka hän huokaa helpotuksesta. Muutama ihminen on jo ilmoittanut, että ei tule. Esteenä ei ole ajankohta vaan minun läsnäolo.

Ei ole lainkaan itsestään selvää, että tyttäreni kutsuu minut häihinsä. Hänen ja minun yhteinen matka on alkanut vasta silloin, kun hän täytti jo neljätoista vuotta. Kuitenkin isätön lapsuus on hänen osaltaan käsitelty loppuun asti. Onhan myös tapauk-sia, missä isä on mukana leikkipuistossa, mutta häviää ennen hääpäivän, hän nauraa.

Onhan niitä.

Illalla soi puhelin taas. Tuntematon numero, mutta tiedän heti kuka soittaa, kun hän kysyy olenko Joop? Vanhahkon naisen hauras ääni, joka puhuu muutamalla hollannin sanalla maustettua englantia. Olenko saanut hänen lähettämänsä kirjeen? Olen kyllä saanut ja olen jo vastannutkin.

Ei ole lainkaan itsestään selvää, että tunnistan soittajan. Olemmehan vasta kerran soittaneet aiemmin ja sitä paitsi meidän tuttavuus ei ole vielä kestänyt sen kauempaa kuin pari kuukautta. Hän on puolisiskoni. Isäni jätti hänet ja hänen äitinsä sekä kolme sisarta toisen maailmansodan jälkeen. Naiset muuttuivat Hollannista Kanadaan.

Sekä Kanadassa että Hollannissa sukulaisten olemassaolo pidettiin kauan salaisena ja totuuden paljastuttua toistemme etsiminen on kestänyt vuosikymmeniä. Kerron hänelle, että tyttäreni kutsui minut häihinsä ja hän itkee. Onpa onnekas tyttö, hän sanoo ja kysyy olenko tykänyt hänen lähettämästään kuvan, missä hän seisoo isäni vieressä minun kotikaupungissa.

Se on elämäni paras päivä, hän sanoo. Päivä oli vuonna 1979, kun hän vihdoinkin tapasi isäni kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen...

6.3.2014

Sotasuunnitelma

”No, onko tämä sitten sota?” vaimoni kysyy, kun telkkarissa pyörii kenties kuinka mones ylimääräinen ja ekstrapituinen uutislähetys. ”Kannattaisiko meidän jo häipyä jonnekin?”

”Kyllä tämä on sota”, vastaan hänelle. ”Kaikki merkit viittaavat siihen. Mutta tämä on vielä niin sanottu insinöörisota. Jossa on mukana armeijat, panssaridivisioonat, nimiä ja faktoja, strategioita ja tutkijoita. Sen, mitä parhaillaan näytetään ja sano-taan, pitää antaa se vaikutelma, että homma on hallinnassa. Että sodassa on alku ja loppu ja ihmiset, jotka määrittelevät milloin mitäkin tulee tapahtumaan. Että sota on itse asiassa touhua, joka perustuu terveeseen järkeen. Ikään kuin sote-uudistus tai peruskoulun lakkauttaminen. Sen takia termiä ”järki” käytetään tässä vaiheessa vielä niin paljon.”

”Kaikissa näissä haastatteluissa ja analyyseissä pyöritetään myös harha-ajatusta siitä, että kaikki on nyt erilailla ja paljon paremmin kuin sataa vuotta sitten. Me olemme win-win-tilanteessa verrattuna typeriin 20-lukulaisiin. Tästä kriisistä maailma vain paranee. Itse asiassa emme ole sotimassa vaan puolustamassa maailmanrauhaa. Tässä odottaakin sitten lojaliteetti-kysymys jo nurkan takana. Kenen leirissä istut? Kukaan järkevä ihminen ei voi olla rauhaa vastaan, eikö niin? Silloin sota tulee taas askelen lähemmäs ja Suomeen. Silloin pogromit alkavat: yhteys itänaapuriin katkeaa kokonaan ja venäläis-taustaisia haetaan kodeistaan. Sen jälkeen tulee muiden muukalaisten vuoro.”

”Koko mediameteli tulee sitten jossain vaiheessa loppumaan. Sitten alkaa oikea sota. Maailmassa, missä sota on tuhonnut kaikki yhteydet ja yleisöt, eikä ole enää karttoja eikä strategiaa eikä poliitikkoja, jotka sanovat mihin suuntaan ollaan me-nossa. Silloin olet maailmassa vailla moraaliakin. Silloin olet oma Jumalasi, joka joutuu ihan yksin päättelemään, mikä on hyvää ja mikä on pahaa ja keneen enää voit luottaa. Keskellä oikeaa sotaa maailmaa on supistettu yhteen neliömetriin ja täynnä vihollisia. Toivon, että olet silloin vielä seisomassa vierelläni...”

27.2.2014

Kansalaispalkalla on jo kiire

Englantilainen kehitysapuyhdistys Oxfam julkisti raportin, jossa todettiin että maailman 85 rikkainta ihmistä ovat vauraampia kuin maailman koko köyhempi puolisko. Raportin otsikko oli Working for the few eli Tekemällä työtä hyväosaisille.

Siinä missä tuloerot vain kasvaavat, työllisyys laskee, mikä sekin on maailmanlaajuinen ilmiö. Puolet siitä työstä, jota nyt vielä tehdään ihmisvoimalla, suoritetaan jo kolmenkymmenen vuoden kuluttua koneella.

Tekniikan avulla ihminen on saanut paremman elämän, mutta vain noin vuoteen 1950 asti. Sen jälkeen elämän laatu ei ole parantanut vaan pitkälti päinvastoin huonontunut, koska teknologia on tehnyt elämän yhä monimutkaisemmaksi.

Huipputeknologia vaatii huipputekijöitä. Ja tekee loput tarpeettomaksi. Mekanisaatio ja automatisaatio ovat iskeneet ensiksi ensimmäiseen ja toiseen sektoriin ja nyt kolmas eli palvelusektori kärsii siitä.

Erona on kuitenkin se, että siinä missä vielä 1990-luvulla potkut saanut teollisuustyöntekijä sai uuden työpaikan palvelusektoriltä, tällainen työllistyminen on nyt lähes poissuljettu.

Yhteiskunnan perusrakennelmassa tämä tietää vallankumousta. Ensiksi menivät duunarit ja nyt keskiluokka.

Kapitalismi perustuu talouteen, jossa sekä tuotanto että kulutus vain kasvavat. Se edellyttää, että ihmisellä on riittävästi tuloja osallistua siihen kasvuketjuun. Tilanteessa, missä tämä tulo ei enää synny työtä tekemällä, kansalaispalkalle tulee jo kiire.

Käännetään Oxfamin iskulause toisinpäin. Rikkaat saavat tehdä työtä meille...

20.2.2014

Vasemmiston tarina

Kiitos Aleksi Norman, kun kirjoitit ”Vasemmisto etsii edelleen tarinaa” (ST 13.2)-kolumnisi lehteen, joka oli kenties tämän vuosikymmenen masentavin. Missä on tarina Porin paikallispolitiikassa? Missä on vasemmistolaisuus eurovaalikampanjas-sa? Yksi selittää avoimessa puoluepalaverissa, että hän on lähes vuosi osallistunut toiseenkin kerhoon kertomatta siitä tovereilleen. Toinen pitää Sveitsiä Euroopan mallimaana. Ainoastaan naiset kyseenalaistavat ja panevat vastaan. Meininki muistuttaa menoa tarhan pihalla, missä suurin poika haluaa syödä toisten sämpylät ja tytöt haluavat, että päivä loppuisi jo.

Vasemmiston tarinan a ja ö on oikeus vastarintaan. Vasemmisto ei hyväksy nykyjärjestelmää. Vasemmistolainen poliitikko avaa suunsa silloin kun muut vaikenevat. Tämä edellyttää, että vasemmistolainen poliitikko ei ole osa valtakoneistoa. Niin Suomessa kuten muissakin Pohjoismaissa vasemmiston riesa on juuri se, että se on ollut mukaan rakentamassa nykyjär-jestelmää. Irtisanomalla itsensä yhteiskunnan perusrakennelmasta suomalainen poliitikko ampuu itseään jalkaan. Tarvitaan toisenlainen katse valtioon ja hyvinvointivaltioon, jotta voidaan ottaa etäisyyttä niistä.

Tuli mieleen toinen ST-juttu, ”Rajoittakaa rajoittamista” (ST 6.2), missä Jenni Joensuu analysoi holhousyhteiskuntaa. Hän huomaa, että Manner-Euroopassa meininki on löysempi ja vetää oikean johtopäätöksen, että meille ”kyttääjä ja holhooja on juuri yhteiskunta, Suomen valtio.” Mitä eteläisempää Eurooppaan matkustat, sitä enemmän syrjään jää valtio ihmisten arjesta. Sitä kutsutaan liberalismiksi. Sillä ei ole mitään tekemisessä uusliberalismin kanssa. Liberalismi on hyvin lähellä perinteistä sosialismia, jossa valtio puretaan alas.

Suomen politiikan kentältä puuttuu kokonaan tämä liberalismi. Olisiko aika lanseerata vasemmistotarina, joka on liberaali eli löysä...?

13.2.2014

Pakolainen Rauman murteessa

Onko puhevamma taidetta? Tätä kysyn joka kertaa, kun niin sanottu murretaitelija esiintyy. Kotona opetettiin, että murre on ruma asia. Isäni puhui friisiä (joka on sentään virallinen kieli eikä vain joku paikallismurre!) vain kerran vuodessa, kun hän soitti hänen siskolleen Friisinmaahan. Samoin äitini, joka höpöti jotain siansaksaa sukulaistensa kanssa. Mutta meille lapsille yleiskieli eli hollanti tarkoitti samaa kuin yleissivistys.

Toki jokainen saa harrastaa mitä murretta vain, mutta vain hiljaisella äänellä, verhojen takana ja valot sammutettuna. Ja silloin pitää pysyä kaukana tiedotusvälineistä. En todella halua seurata, mihin ajatusmaailmaan murretaitelija on jämähtynyt.

Maakunnassamme kaksi heistä oli keksinyt, että Pori-Rauma-vastikkain-asettelulla pitäisi taas kerran ratsastaa. Hassutte-lijaduo ehdotti, että näiden kaupunkien hallitukset solmisivat ystävyyssopimuksen. Voi, voi ja voi. Ja onko Viipuri jo mei-dän?

Onneksi sekä Porista että Raumalta löytyi sen verran tervettä järkeä, että ehdotus sivutettiin ja rahat ja kyvyt suunnataan myös tulevaisuudessa yleissivistykseen ja kansainvälistämiseen. Exit nämä dinosaurukset, 1800-luku on jo ohi!

Minua otti tapauksessa päähän nimenomaan se, että murrehölöttäjät käyttivät hyväkseen kuntalaisaloitetta. Miksi kunta-laisaloitteella ajetaan omaa bisnestä ja omaa naamaa lehteen? Kuntalaisaloite on tarkoitettu niiden kansalaisen käyttöön, joilla ei ole omaa vaikutuskeinoa yhteiskunnassamme. Itse olen pyytänyt kuntalaisaloitteella Euran johtajia harkitsemaan, voisiko kunta ottaa pakolaisia vastaan. Kunnanhallitus on jo antanut kannatuksensa ja asia siirtyy Euran valtuustoon.

Mikä on 'pakolainen' Rauman murteessa...?

6.2.2014

Yhteisyhteiskunnassa

Oliko George Orwell hoksannut, kuinka tottaa hän puhui kirjoittuessaan Vuonna 1984 -romaaninsa? No, kai itse vuonna 1984 hän olisi ollut vielä jonkin verran väärässä. Sillä silloin ei esimerkiksi kännykkä - vakoiluteollisuuden huippukeksintö – vielä ollut olemassa. Mutta nyt, vuonna 2014, Orwellin painajaisesta on lähes sellaisenaan tullut tosiasia.

Itse tykkään eniten orwelliaanista New Speakistä, eli kokonaan uudesta kielestä, joka on syntynyt ja jonka tarkoitus on hämärtää kuulijan tajua. Tuorein sellaista tulee Britteinsaarilta. Se on varsinainen herkkupala: participation society eli suomeksi osallistumisyhteiskunta. Ikään kuin termi yhteiskunta yksinään ei tarkoittaisi jo osallistumista.

Tässä yhteisyhteiskunnassa, joka on muodostumassa Suomessakin, mennään lujaa. Luin taannoin kuinka Amsterdamissa pitkäaikaistyöttömiä terrorisoidaan. Aikoinaan olen itse kanavakaupungissa vuosikausia nauttinut päivärahaa ilman että kukaan viranomainen olisi valvonut minua. Katsoin rahani siis tavallaan kansallispalkaksi.

Mutta se on nyt ohi. Nykytyötön pakotetaan osallistumaan mihin tahansa. Yksi oli saanut sakon, koska hän oli työllistämis-projektissa kieltänyt osallistumasta yhteiseen lounaaseen. Toista sakotettiin, koska hän ei kastellut kukkia. Kukkien kastelu oli hänen ainoa työtehtävänsä ja hän oli kahdeksan tunnin kastelun jälkeen huomannut että kukat hukkuivat veteen...

Orwelliaanisessa yhteisyhteiskunnassa lapsiakaan ei unohdeta. Suomen tavoin alkoholimyynti alaikäiselle on nykyään kieletty kotimaassanikin. Mutta keino, jolla tätä lakia valvotaan, on ihan omaa luokkaansa. Kaupoissa työskentelee niin sanottuja houkutelluteinejä. Tälläinen nuori houkuttelee ikätovereitaan hakemaan alkoholia. Houkutukseen sortuvat saadaan näin helposti kiinni.

Tätä ei edes Orwell olisi keksinyt...

30.1.2014

Loppumaton taistelu

"Tweede wereldoorlog", vastaa vaimoni, kun kysytään, mikä on ensimmäinen hollanninkielinen sana, jonka hän on kuulut minun suustani. "Se tarkoittaa toinen maailmansota, josta hollantilaiset puhuvat edelleenkin, kiihkeästi ja taukoamatta.” Vaimoni puhuu totta. Sota nostaa kotimaassani tunteitä enemmän kuin mikään muu keskusteluaihe. Kuten eräs filosofi totesi: toinen maailmansota määrittelee meidän käsityksemme hyvästä ja pahasta.

Sana 'meidän' pätee hollantilaisiin ja suureen osaa muitakin eurooppalaisia. Sen sijaan Suomessa keskustelu sodasta on hyvin poikkeavaa. Olen seurannut hämmästyneenä vääntöä, joka syntyi taannoin Jouko Kaupilan kolumnista Satakunnan Kansassa. Suomalaisten toinen maailmansota ei ole yksilön taistelua pahaa vastaan vaan kasa nimeä ja vuosilukuja. Chur-chill, Hitler ja Stalin syövät kaiken huomion. Ei missään lue, mitä Jouko Kauppila tai muut osallistujat itse ovat tehneet tai jääneet tekemättä sotakokemusten kanssa.

Vai eikö Kauppila ollut vielä syntynyt 1939-1945? En minäkään. Mutta sota ei päättynyt Potsdamin konferensilla. Se on, mitä vaimoni on oppinut. Sukupolvista toiseen kysytään, missä olet kun historia toistaa itseään ja fasismi vaatti taas vasta-voima.

Eilen jouduin tekemään karmean päätöksen. Olen kirjoittanut kirjan sodasta. Paksu kirja, jonka teon olen aloittanut jo 1990-luvulla. Teos on minun elämäntyötäni. Olen löytänyt kustantajan, allekirjoittanut sopimuksen. Kaikki näytti jo ruusu-selta. Kunnes ystäväpiirissäni alkoi kohua. Minua varoitetaan: kustantajan epäillään olevan oikeistolainen. Voin tietysti olla kuuntelematta kritiikiä, mutta olenko sitten valmis kantamaan vastuun? Sopimuksen vuoksi voi katkea vuosikymmeniä kestäneitä ystävyyksiä? Haluanko sitä?

Tämä on minun ikioma Tweede Wereldoorlog. Kenen joukkueessa istun? Kirja ei häviä vaan minun uskovuutteni niille ihmisille, jotka merkitsevät kaikkea minulle. Taisteluni kestää iltaan asti, sitten irtisanon sopimuksen. Oi mikä helpotuksen tunne!

23.1.2014

Leena Reikko, tervetuloa Satakunnan Työhön!

Olen siinä määrä lapsellinen, että ajattelen minua viisaamman ja kokeneemman ihmisen olevan myös vanhempi kuin minä. Esimerkiksi Leena Reikko. Luulin, että tämä STT:n entinen Lähi-idän kirjeenvaihtaja on jo eläkeiässä, kunnes sitten luin hänestä haastattelun ja huomasin, että hän on minua vuoden nuorempi.

Mutta Leenan ikä ei ollut ainoa seikka, joka minua haastattelussa hämmästytti. Hänen ikänsä aiheuttaa hänelle ongelman, joka pidin hänen tapauksessa täysin mahdottomana. Leena Reikko ei saa enää työtä! Haettuaan sanomalehteen kesätoi-mittajaksi häntä ”kehotettiin suorittamaan opiskelut loppuun ja hankkimaan lisää työkokemusta.” (Satakunnan Kansa 19.1)

Onko tässä kyse ”vain” törkeästä ikärasismistä? Vai kertooko Reikon kohtalo lisäksi jostain muusta? Jääkö kokenut ulkomaantoimittaja tyhjän päälle, koska halutaan antaa tilaa nuorille sukupolville? Vai onko niin, että ulkomaat ei enää kiinnosta?Saisiko Leena töitä, jos hän kirjoittaisi asioista, jotka ovat media-alan gurujen mukaan ”lähempää suomalaisia”?

Suomi sulkee itseään ja salamavauhdilla. Kansainvälisyydestä luovutaan jo ennen kuin se edes kunnolla 1980-luvun jälkeen saanut jalansijaa maassamme. Perussuomalaisten eivät tarvitse edes voittaa vaaleja: heidän ideologiansa on jo levinnyt joka paikkaan. Oma napa rules. Englantia vähän eksoottisempien kielien taito romahtaa, samoin käy Suomesta turvapaikan saavien lukumäärä.

Leena Reikko puhuu Syyriasta. ”Konfliktia ja sen mittasuhteita on yhä vaikeampi ymmärtää”, hän sanoo ja hän tarkoittaa sillä, että tarvitaan juuri hänen kaltaisiaan toimittajia, jotta saattaisin tämän inhimillinen katastrofi ja myös maailmanrauhan vaarantava katastrofi ihmisten tietoon. Syyrian ja syyrialiasten kohtalo on meidän kohtalomme.

Mitä tehdään? Hyppäisin mielellään Leenan kanssa lentokoneeseen ja Syyriaan, mutta kun hän ei halua enää lähteä ulkomaille. Tulisitko sitten kirjoittamaan Satakunnan Työhön, Leena? Ainakin minun puolestani olet lämpimästi tervetullut!

16.1.2014

Porilaisuutta parturissa

Parturiliikkeiden runsaus on laman merkki. Kai peli hiusten kanssa houkuttelee naisia saman verran kun hitsauskurssi miehiä. Mutta ainakaan minulle partureita ei koskaan ole liikaa. Sillä olen rakastunut parturiini.

Hän innostaa minut nousemaan valtavan rakennuksen ullakolle. Jotkut sanoisivat rakennusta kauppakeskukseksi, tosin suurin osa sen tiloista on tyhjänä. Ylin kerros on miltei kokonaan pankkiliikkeelle varattu, mutta koska rahamaailmassa on nyt hiljaista, sieltä ei kuulu paljon mitään. Vai kuuluuko? Nurkassa paukuttaa Ylen maakuntaradio.

Parturini menee suoraan asiaan. Edellinen asiakas on jättänyt ruskeat hiuksensa tuolille ja lattialle, mutta pattaarturi ei malta odotuttaa vaan kutsuu minut istumaan pehmeään hiuskassaan. Kotimaassani parturi pakottaa tukanpesuun, mutta täällä meininki on toinen. Parturi ottaa ruiskuvehkeen ja kastelee tukkani, ikään kuin hän olisi puutarhassa kastelemassa ruusuja.

Hän on pukeutunut kokonaan mustaan asuun ja myös hänen kasvoilleen maskara on tuonut tumman sävyn. Onko hänellä myös mustat huulet? Hän on isokokoinen nainen, mutta hän liikkuu nopeasti ja sujuvasti tuolini ympärillä. Rutiini johtaa häntä, kello tulee viisi ja hän on tehnyt tätä koko paivän.

Minun puolestani tämä saa kestää vaikka koko illan. Jossain vaiheessa unohdan, että nainen on parturi, koska hän käsitte-lee saksia, partakonetta ja hiustenkuivaajaa ikään kuin hän olisi korjaamassa autoa tai polkupyörää. Radiossa Tapio Ter-monen jauhaa paikallisuutisia, ulkona sataa räntää.

Olemme porilaisuuden ytimessä. Siinä, missä yksi plus yksi tekee vain kaksi.

Valmis. Ei kulunut kuin kymmenen minuuttia. Hän odottaa rahaansa, mutta en haluaisi tämän loppuvan. Kutsunko hänet ulos? Mistä hän tykkäisi? Tanssia PK:lla? Mennä Olli Lindholmin konserttiin? Ei vaan jääpallomatsin. Narukerän kotiotte-luun. Kärvisteltäisiin hänen kanssaan kaksi tuntia Isossamäessä ikuisessa pimeydessä ja tihkusateessa.

Lämpötila olisi sopivasti laskenut nollan alle...

3.1.2014

Hyvällä mielellä uuteen vuoteen

Jätän viime vuoden mielellään taakseni. Onhan siinä 13:een päättyvässä vuodessa jotakin ilkeätä... Nyt odottaa taas tasaluku. Ja historiallinen vuosi allekirjoittijaneelle. Ensi syksynä suomalaisuutani täyttää 20 vuotta ja urani Satakunnan Työssä 10 vuotta. Molemmat suoritukset tulen jakamaan lukijan kanssa, joskin yllättävällä tavalla...

Siitä suomalaisuudestani tässä jo sen verran, että ei se ole tuonut minulle suomen kansalaisuutta. Ja se tarkoittaa siitä, että en saa osallistua maan merkittäviin vaaleihin enkä kansallaisaloitteisiin. Lohdutuksekseni löysin Euran kunnan nettisivuilta mahdollisuuden kuntalaisaloitteisiin. Suurella ilolla ehdotan siis Euran valtuustolle heti uuden vuoden alussa seuraavaa:

”Syyriassa verinen sisäsota on kestänyt jo vuosia. Taistelu on vaatinut yli 100.000 uhria sekä ajanut miljoonia ihmisiä pakoon. EU:sta turvapaikan on saanut 12.000 syyrialaisia. Suomen hallitus on myöntänyt viidelle sadalle syyrialaispako-laiselle turvapaikan. Amnesty International on kritisoinut EU:n maita, koska ne eivät ota riittävästi syyrialaispakolaisia vastaan. Suomen hallitus on niin ikään kritisoinut kuntia, koska ne eivät ota riittävästi syyrialaispakolaisia vastaan... Pyydän Euran valtuustoa harkitsemaan syyrialaispakolaisten vastaanotoa.”

Koska tasavallan presidentti patisti meitä uudenvuodenpuheessaan osoittamaan mieltä laillisilla keinoilla, heitän heti perään toinenkin kuntalaisaloitteen:

”Olkiluodon ydinvoimala sijaitsee vain 50 kilometrin päässä Eurasta. Jos ydinvoimalassa sattuu onnettomuus, seuraukset ovat Eurassa katastrofaalisia. Olen muuttanut Euraan vuonna 2009, mutta en ole koskaan lukenut enkä kuullut mistään, mitä tulee tapahtumaan siinä tapauksessa, jos Olkiluodossa sattuu jotain. Millä tavalla ydinvoimalan suuronnettomuudesta tiedotetaan euralaiselle? Onko Eurassa suojapaikkoja ja mikäli on, niin missä...? Ehdotan Euran valtuustolle, että jokaiseen euralaiskotiin jaetaan ohjeet siitä, miten kansalaisen tulee hätätapauksessa toimia.”

Hyvää uutta vuotta kaikille!