2004

FC Eisiidiisii

Sekä kulttuuri- että urheilumaailmassa kaupunkimme esiintyy kahdella täysin harhaanjohtavalla nimellä.

Jazz, eli djez on musiikkilajin englanninkielinen nimi. Jokakesäisen musiikkifestivaalin tarjonnasta vain pieni osa koostuu djezistä ja valtaosa yleisöstä tulee nauttimaan soul- ja rocktähdistä kuten Paul Simon ja Joe Cocker.

Jalkapallokentällä taas djez-niminen joukkue ei tee pikku mokia vaan on täydellinen fiasko. Inter Turku tai Tampere United kuulostaa jo rumalta, mutta FC Djez-nimi olisi aikanaan pitänyt ilman muuta kieltää.

No, suomalainen ei käy Porin Djezeillä vaan Jatseilla. Hänelle Jats ei edes tarkoita musiikkia vaan aurinkoa ja Jatskatua eli hän tulee oikeastaan vain hakemaan makkaratelttaa ja kaljaa. Pori Jats tuo meille vieraita ja mainetta ja se on kieltämättä hyvä asia kaupungillemme.

FC Jats puolestaan ei tuo mainetta eikä kunnon jalkapalloakaan. Yhdistääkö näitä kahta asiaa sitten pelkkä nimi? Kummastakin löytyy kyllä samanlaista näyttämisenhalua.

Musiikifestivaali unohti, että kalja ja makkara maistuvat parhaiten Kirjurinluodon puiden alla tai aivan Kokemäenjoen varrella. Delta Areena nousi vain hetkeksi maailmanuutisiin AC/DC-sekasotkun yhteydessä. Muuten preeriamainen aukio oli ja pysyy parkkipaikkana, ei siitä sen enempää.

FC Jatsin tapauksessa suuruudenhulluus on päinvastoin pysyvä tauti, joka romuttaa kaupungin ja maakunnan urheilumainetta ja vie vain rahaa. Touhu, joka tuskin vetää 2.500 katsojaa 15.000 hengelle tarkoitettuun sementtilaatikkoon, mutta maksaa silti puoli miljoonaa, ansaitsee kunnon opetuksen.

Riippumatta siitä, pelaako joukkue lauantain jälkeen Veikkausliigassa vai divarissa ehdotan, että FC Jats muuttaa perinteiselle ja mukavalle MuSan kentälle, ja että Piracaia ja muut suurtähdet myyvät meille siellä ottelu-tauolla makkaraa ja kaljaa, ja että seura muuttaa kauhean nimensä FC Jatsista Eisiidiisiiksi.

FC Eisiidiisii muistuttaa meitä siitä, ettei tarvitse näyttää suuremmalta mitä oikeastaan on.

Enkeli

Hyvinvointiyhteiskuntamme ei säily raporttien, työryhmien tai tyhjien puheenvuorojen avulla. Minä näen yhteiskuntamme ytimen yhdessä henkilössä.

Retki romanttiseen Kristiinankaupunkiin päättyi painajaiseen. Perheriidan seurauksena jouduin 10 km taajaman ulkopuolelle nopeasti hämärtyvään kesäiltaan. Kaksi tuntia myöhemmin tilanne oli toivoton. Vaimoni ei varmaan aja taas sata kilometriä Porista edes takaisin. Minulla ei ole yhtään rahaa, takkia eikä kännykkää mukanani.

Kello tulee yksi yöllä, Suomen sumuyö täyttyy kaahailujengeistä, minun on päästävä johonkin sisälle. Soitan sairaalan yökelloa. Kun hän avaa oven, olen sen verran paniikissa ja uupunut, etten pärjää enää suomen kielellä vaan puhun englantia.

Hän soittaa vaimolleni ja järjestää minulle sängyn. Me sovimme, että voin olla sairaalassa auringonnousuun saakka. Sitten hän muuttuu enkeliksi. Istuessani sängyssä hän seisoo pienenä naishoitajana ovella ja kysyy harjoittelemattomalla englannillaan:

'Haluatko vielä jutella?'

Myöhemmin mieslääkäri sotkeutuu tilanteeseen. Kuulen, kun hän suuttuu enkelilleni ja hetken kuluttua hän törmää minun huoneeseeni. Hän kysyy, puhunko ruotsia. Puhun kyllä viittä kieltä mutten ruotsia. Hän huutaa englanniksi, että soittaa poliisin, koska 'emme ole täällä mikään pelastusarmeija'.

Lääkäri vetäytyy taas johonkin komeroon, ehkä lukemaan tai kirjoittamaan jotakin raporttia hyvinvoinnista. Kenties ruotsiksi... Poliisi ei kuitenkaan tule. Herään kun aurinko paistaa silmiini mutta teeskentelen, että nukun vielä kun naishoitaja tulee.

Hän tuo lasin vettä ja pistää verhot kiinni.

Insinöörin palkka sairaanhoitajille!

Uniluodon Dream Team

Lee Loq Van heitteli 28 koria, Vasili Turenkov on taas kolmen pisteen spesialisti, Lars Böckling paras syöttäjä.

Mistä nyt on kyse? Koriksen olympialaisuutisista vai Suomen koripallomaajoukkuen tämän kauden kovimmasta vastustajasta? Nimet ja saavutukset löysin tiistai-illalla Mäntyluodon romanttisesta ala-asteen liikuntasalista. Kymmenhenkinen korisjoukkue koostui seitsemästä eri kansalaisuudesta, yhteinen kieli oli englanti, yhteinen ammatti merimies.

Ei edes George W. Bushin laittama aita estä Porin sataman merkityksen kasvua maakunnallemme. Alue tuottaa puhdasta ja turvallista kuljetusmuotoa, jossa on taloudellista tulevaisuutta. Sataman lisäarvo on monikulttuurisuutta.

Satakunnan värikkäin paikka löytyy Uniluodosta. Saksalainen merimieskirkko tarjoaa laivojen miehistölle sanomalehtiä, mahdollisuuden soittaa kotiin ja paikan missä voi olla pari tuntia yksikseen ilman työkavereita tai olla kerrankin niiden kanssa yhdessä leikkimielellä.

Touhusta puuttuu vain suomalaisia. Se on minulle ihmeellistä. Matka Porista ei ole kun 20 kilometriä ja, eri kuin esimerkiksi Porin Jazz, tämä kansainvälinen tapahtuma ei maksa mitään eikä ole rajattu viikon mittaiseksi...